Ennen yrittäjäksi ryhtymistä olin yli kymmenen vuotta kotiäitinä.
Arki rullasi lasten kanssa touhutessa ja kotia hoitaessa.
Muistettavia asioita oli aika vähän, tai ainakin nyt tuntuu siltä ;)
Minulle on aina ollut todella tärkeää, että elämässä on tietty rytmi.
Aamulla heräsin aikaisin (olen siis herännyt aina aikaisin ilman herätyskelloa),
ensimmäiset pyykit koneeseen ja aamupalan valmistukseen...
Koko perhe söi kunnon aamupalan rauhassa ja suunniteltiin tulevaa päivää, laskuista poistetaan tietysti se, että perheen isä lähtee kuudelta kohti työmaata ;)
Koko päivällä oli tietty rytmi, koska syödään koska nukutaan ja koska ollaan ulkona.
Mutta sitten koitti se aika, kun äiti keksi haluta oman uran!
Edelleen herään aikaisin, laitan pyykit koneeseen ja alan valmistaa aamupalaa...
Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin :D
Ensinnäkin yritykseni toimii kotikonttorista käsin, eli osan ajasta teen kotoa käsin töitä, mutta muuten juoksenkin paikasta toiseen.
Välillä ajan asiakkaan luokse 25 kilometriä ja tunnin tapaamisen jälkeen ajan takaisin kotiin.
Olen kotona tunnin tai pari ja lähden toisen asiakkaan luokse.
Osa asiakkaista on toki lähelläkin.
Toinen haluaa tavata aamulla ja toinen illalla :D
Kaikilla yrittäjäkursseilla neuvottiin haalimaan useampi asiakas samalta suunnalta, jotta turhia ajoja tulisi vähemmän...
Juu, ajatuksena ihan kiva, mutta olen kuitenkin tekemisissä sen tosiasian kanssa, että asiakkailla on oma arkensa ja omat menonsa.
Aina jossain välissä laitan pyykit ja toisessa välissä teen ruokaa.
Vaikeinta on ehkä ollut mieltää kotona tietokoneella tehtävä työ työksi!
Suuri osa ajasta kuluu kuitenkin tehden "paperitötä" ja suunnitellen uusia kursseja tai asiakkaille harjoitusohjelmia suunnitellen.
Ja sähköpostien lähettelystä en edes viitsi kertoa ;D, sen verran voin todeta, että paljon on tullut läheteltyä...
Kaksi isompaa lasta ovat jo koulussa ja pienin päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.
Useamman tunnin päivästä olen siis "lapsi-vapaa".
Arvatkaa kuinka monesti asiakkaille sopii juuri niinä aikoina tapaaminen?
Ei kovin usein :D
Silloin isovanhemmat ovat olleet korvaamaton apu!
Eli tällaiselle suunnitelmallisesta ja tarkoin ajastetusta arjesta pitävälle ihmiselle, on ollut aika mielenkiintoista opetella elämään lyhyellä varoitusajalla muuttuvien tilanteiden kanssa.
Kyllähän tietyt asiat edelleen tapahtuvat kuten ennenkin, mutta paljon enemmän saa tehdä töitä, että arki rullaa.
Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
Tietysti epävarmuus asiakkaiden riittämisestä on aina läsnä, mutta silti tämä on ainoa mahdollisuus tehdä työtä, jota haluan tehdä.
Näin saan itse päättää miten valmennan.
Saan määrätä millaisen kurssin haluan järjestää.
Ja kyllä, saan itse päättää työaikani.
On täysin oma valintani mihin kellonaikoihin tapaan asiakkaita.
Arki rullasi lasten kanssa touhutessa ja kotia hoitaessa.
Muistettavia asioita oli aika vähän, tai ainakin nyt tuntuu siltä ;)
Minulle on aina ollut todella tärkeää, että elämässä on tietty rytmi.
Aamulla heräsin aikaisin (olen siis herännyt aina aikaisin ilman herätyskelloa),
ensimmäiset pyykit koneeseen ja aamupalan valmistukseen...
Koko perhe söi kunnon aamupalan rauhassa ja suunniteltiin tulevaa päivää, laskuista poistetaan tietysti se, että perheen isä lähtee kuudelta kohti työmaata ;)
Koko päivällä oli tietty rytmi, koska syödään koska nukutaan ja koska ollaan ulkona.
Mutta sitten koitti se aika, kun äiti keksi haluta oman uran!
Edelleen herään aikaisin, laitan pyykit koneeseen ja alan valmistaa aamupalaa...
Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin :D
Ensinnäkin yritykseni toimii kotikonttorista käsin, eli osan ajasta teen kotoa käsin töitä, mutta muuten juoksenkin paikasta toiseen.
Välillä ajan asiakkaan luokse 25 kilometriä ja tunnin tapaamisen jälkeen ajan takaisin kotiin.
Olen kotona tunnin tai pari ja lähden toisen asiakkaan luokse.
Osa asiakkaista on toki lähelläkin.
Toinen haluaa tavata aamulla ja toinen illalla :D
Kaikilla yrittäjäkursseilla neuvottiin haalimaan useampi asiakas samalta suunnalta, jotta turhia ajoja tulisi vähemmän...
Juu, ajatuksena ihan kiva, mutta olen kuitenkin tekemisissä sen tosiasian kanssa, että asiakkailla on oma arkensa ja omat menonsa.
Aina jossain välissä laitan pyykit ja toisessa välissä teen ruokaa.
Vaikeinta on ehkä ollut mieltää kotona tietokoneella tehtävä työ työksi!
Suuri osa ajasta kuluu kuitenkin tehden "paperitötä" ja suunnitellen uusia kursseja tai asiakkaille harjoitusohjelmia suunnitellen.
Ja sähköpostien lähettelystä en edes viitsi kertoa ;D, sen verran voin todeta, että paljon on tullut läheteltyä...
Kaksi isompaa lasta ovat jo koulussa ja pienin päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.
Useamman tunnin päivästä olen siis "lapsi-vapaa".
Arvatkaa kuinka monesti asiakkaille sopii juuri niinä aikoina tapaaminen?
Ei kovin usein :D
Silloin isovanhemmat ovat olleet korvaamaton apu!
Eli tällaiselle suunnitelmallisesta ja tarkoin ajastetusta arjesta pitävälle ihmiselle, on ollut aika mielenkiintoista opetella elämään lyhyellä varoitusajalla muuttuvien tilanteiden kanssa.
Kyllähän tietyt asiat edelleen tapahtuvat kuten ennenkin, mutta paljon enemmän saa tehdä töitä, että arki rullaa.
Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
Tietysti epävarmuus asiakkaiden riittämisestä on aina läsnä, mutta silti tämä on ainoa mahdollisuus tehdä työtä, jota haluan tehdä.
Näin saan itse päättää miten valmennan.
Saan määrätä millaisen kurssin haluan järjestää.
Ja kyllä, saan itse päättää työaikani.
On täysin oma valintani mihin kellonaikoihin tapaan asiakkaita.
Päätän myös itse loma-ajoistani.
Voin järjestää asiakastapaamiset tai yhteistyöpalaverit niin,että olen kotona lasten koulun loppuessa.
Kerrassaan ihanan monimutkaista arkea siis nykyään :)
Maria
Maria
 |
| Pitää ottaa mallia koirilta! Eivät turhaan stressaa ja lepäävät aina, kun siltä tuntuu <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti