On vappuja ja on VAPPUJA :)

Mitä tekee elämäntapaherätyksen kokenut hyvinvointivalmentaja vappuna?

Oikeastaan siitä asti, kun aloitin muutokseni, vajaat kuusi vuotta sitten, olen yksinkertaisesti muuttanut juhlapyhien viettoani.

En ole ikinä kokenut tarvetta tehdä ns. korvikkeita perinteisille herkuille vaan olen korvannut ne täysin toisenlaisilla herkuilla.

Olen niin ankea, että en tee munkkejä, en tippaleipiä enkä simaa(tätä olen sentään yrittänyt tehdä ilman sokeria, mutta kertaakaan en ole saanut siitä hyvää, joten parempi jättää tekemättä ;D).

Myöskään nakit ja perunasalaatti eivät kuulu meidän vappuun...

Mutta niitä saattaa olla meillä joskus muulloin!

Joulu lienee ainoa pyhä, jolloin teen ns.perinteisiä ruokia, tosin omilla resepteillä nekin.

Vappuna meillä syödään samalla lailla kuin muinakin päivinä eli tehdään sitä mitä silloin on tullut kaappiin ostettua tai tekee mieli :)

Ei tarvitse olla juhlapyhä, että meillä grillataan tai tehdään jälkiruokaa.

Koen, että tämä osaltaan vähentää herkuttelun tarvetta, koska se ei ole kiellettyä.

Eli tänä vappuna meidän herkkuina ovat kasvistikut, joita varsinkin lapset tykkäävät dipata, lehtikaalisipsit ja tänään grillataan vielä sekä lounaalla että paivällisellä MAKKARAA ;)

Itselleni löysin Poutun uuden broilerimakkaran, jossa on rasvaa vain 10g/100g, jännityksellä odotan miltä se maistuu!

Tuoteselostehan makkaroissa on järkkyä luettavaa, mutta silloin tällöin pitää sulkeä silmät ja ostaa silti ;)

Ja jälleen kerran, jos ruokavalio on pääsääntöisesti kunnossa, ei haittaa vaikka välillä rönsyilee!

80-20 rulettaa!

Nyt toivon vain hienoa ilmaa tälle päivälle, sillä eilen satoi aamusta iltaan!

Ja olisihan se ihan kiva, jos ne makkaratkin olisivat hyviä ;)

Loistavaa vappua siis kaikille!

Maria

Kertoako elämäntapamuutoksesta tai laihdutuskuurista lapselle?

Tämä on itseasiassa aika jännä aihe!

Lapsethan näkevät vanhempansa täydellisinä ihmisinä.

Eivät he välitä onko äidillä vatsamakkaroita tai isällä tynnyrimahaa :)

Mitä lapsi ajattelee, jos äiti sanoo,että nyt laihdutan, koska haluan näistä makkaroista eroon?

Pahinta lapsen kehonkuvan muodostumiselle on tietysti alati itseensä tyytymätön vanhempi.

Niin vaikeaa kuin se voikin olla, ikinä ei pitäisi arvostella omaa kehoaan lapsen kuullen!
Tiedän, olen sortunut huonona päivänä tähän itsekin...

Olen itse kasvanut jojo-laihduttaja perheessä.

Karkki oli paha!

Mutta silti meillä oli kokonainen karkkikaappi, vieraiden varalle.

Tai äidin oman makeanhimon taltuttamiseen....

Arvatkaa oliko helppoa syödä salaa karkkia koulun jälkeen ;)

Miten sitten meillä tehtiin, kun aloitin elämäntapamuutoksen?

Ensinnäkin meillä on sinänsä ollut helppoa, että olen aina ollut todella tarkka lasten syömisistä.

Meillä ei ole karkkikaappia!

Mutta minä söin salaa lapsilta kaikkea paitsi karkkia...

Ei meillä lapset tiedä tänäkään päivänä, että söin valtavat määrät jäätelöä salaa.

Eli toisin sanoen minä jätin omat järjettömät herkkuni pois ja söin lasten kanssa samaa ruokaa.

Sitten, kun aloin lukea enemmän ja kokeilin erilaisia ruokavalioita, en puhunut siitä lapsille sen enempää.

Kerroin vain, että nyt kokeillaan tällaisia ruokia.

Onneksi meidän lapsemme ovat olleet aika rohkeita maistelemaan uusia ruokia.

Ja esimerkiksi päättäessäni luopua vehnästä kokonaan, totesin vain ettei vehnä sovi äidille.

Muutama vuosi sitten huomasin esikoisellakin oireita vehnän syönnin jälkeen ja lääkäri varmisti luuloni oikeiksi eli pojalla on vehnätärkkelysallergia.

Sen jälkeen oli perusteltua jättää vehnä koko perheeltä pois.

Eikä kukaan osaa enää kaivata sitä.

Puhun lapsille paljon ravitsemuksesta.

He tietävät jo paljon eri tuotteiden sokerimääristä ja muista syistä, miksi joku tuote ostetaan ja joku toinen ei.

6v tyttöni pyytää kaupassa välillä maustettuja jogurtteja.

Ja tietää jo merkit joita äiti ei suostu ostamaan :D

Silti en ole koskaan sanonut, että tätä syödään tai ollaan syömättä laihtumisen takia!

Mutta kuten otsikko jo viittaa, laihdutuskuuri ja elämäntapamuutos ovat eri asioita.

Vaikka niissä tietysti on monia samoja piirteitä.

Ensimmäisessä yleensä yritetään sinnitellä mahdollisimman pienillä kaloreilla ja tuloksia vahdataan silmä kovana peilin tai vaa'an edessä.

Kun taas elämäntapamuutoksessa mietitään pitkällä tähtäimellä ja mennään ehkä enemmän terveys edellä.

Silloin tuloksiakaan ei odoteta niin nopeasti ;)

Näiden ratkaisevien erojen takia varsinkaan ensimmäistä ei mielestäni kannata mainostaa lapsille.

Jokainen toki tekee kohdallaan omat valintansa ja kertoo lapsilleen mitä parhaaksi katsoo ;)

Tällaisia mietteitä tänään!

Maria

Torstai ja ruisletut

Viikko alkaa taas kääntymään loppua kohden!

Ja tänään sattuu olemaan armaan kuopuksemme 6v syntymäpäivä.

Viime viikonloppu tosiaan jo juhlittiin urakalla niitä juhlia, joten tänään ei enää ole tiedossa herkkuja...

Paitsi lapsille tein välipalaksi Ruislettuja mustikka-kanelisoseen kanssa.

Itse en syö ruista, joten lapsukaiset saavat nauttia rauhassa ;D

Ja käynnissä on pieni "kesätiristely"-projekti, joten siitä ei lipsuta!

Maidoton ja sokeriton herkku tämä kuitenkin on!

Ruisletut

1litra kivennäisvettä(tai maitoa, jos et tarvitse maidotonta)

6 munaa

4dl hienoja ruisjauhoja

ripaus suolaa

2tl leivinjauhetta

1rkl kardemummaa

(steviaa tai hunajaa)

Paistamiseen kookosöljyä

Sekoita vispilällä neste ja jauhot.

Lisää mausteet ja leivinjauhe sekä munat.

Vatkaa reippaasti, jotta munien rakenne menee kunnolla rikki.

Leivinjauhe ei ole pakollinen, mutta meillä tykätään kuohkeista letuista.

Anna taikinan seisoa hetki, jotta jauhot turpoavat hiukan.

Paista kookosöljyn kanssa kuten tavallisetkin letut :)

Mustikka-kaneli sose

Haluamasi määrä mustikoita

kanelia

steviaa/hunajaa

Soseuta ja VALMIS!

Asteen verran ehkä terveellisempiä kuin perinteiset letut.

Ainakaan ei ole valkoisia vehnäjauhoja käytetty ;)

Näillä herkuilla jatketaan

Maria

Hulluna kuntosaliin :)

Joskus 17 kesäisenä kävin todella säännöllisesti salilla.

Harrastin myös nyrkkeilyä noin vuoden, mutta se kariutui siihen ikävään tosiasiaan, etten halunnut satuttaa ketään :D

Sitten koitti se päivä, kun sain ajokortin ja tuo houkutteleva yökerhomaailma vei nuoren naisen mennessään.

Helppoa oli unohtaa koko urheilu, kun mihinkään ei sattunut ja kiloihin olin jo tottunut, koko ikäni ylipainoisena olleena!

Vuodet vierivät ja tuli tavattua tuo rakas aviomies.

Yhdessä oli ihana käpertyä sohvalle ja katsella elokuvia herkkuja syöden...

Ennen häitä laihdutimme molemmat Painonvartioiden ohjeilla huiman määrän kiloja.

Minkäänlaista liikuntaa en silti harrastanut silloinkaan.

Painonvartijoiden ohjeissa luki, ettei välttämättä kannata lisätä liikuntaa, sillä se saattaa hidastaa painon putoamista!!!

Järkyttävä ohje, näin jälkeen päin ajateltuna.

Osa pudotetuista kiloista on siis ollut lihaksia!

Sitten aloin odottaa esikoista ja loppu onkin historiaa ;)

Meillä on kolme lasta kohtuullisen pienillä ikäeroilla.

Esikoinen oli 4 vuotta ja 4 kuukautta, kun kolmas lapsi syntyi!

Ja vasta sitten, kun minulla oli ne kolme pientä taapertajaa, tajusin etten voi jatkaa näin.

En voinut leikkiä lasten kanssa lattialla, koska sieltä ylönouseminen oli niin vaivalloista!

Uimassa ei voinut käydä, koska en kehdannut mennä uimahalliin.

Mutta sitten muistin vanhan harrastukseni: punttisalin!

Siellä oli helpottavaa olla, sillä ei tarvinnut olla vähissä vaatteissa.

Täällä pikkupaikkakunnalla vielä löysin sellaisen salin, jossa ei yleensä ollut ketään.

Sinne sain ottaa mukaan jopa lapset, ja se olikin se ratkaiseva tekijä.

Mitenpä muuten kolmen lapsen kotiäiti olisi voinut käydä salilla, kun perheen yrittäjä-isä teki pitkää päivää.

Aloin ensin käymään salilla kerran tai kaksi viikossa.

Mutta aika pian muistin miten ihanaa se on ja lisäsin siihen kolmeen kertaan.

Niinkuin jokin aika sitten kirjoitin, kävin välillä jopa viisi kertaa viikossa salilla, mutta se ei sovi minulle.

Aina, jos olen lisännyt salikertoja yli neljän, sairastun todella helposti.

Siksi tykkään pitää kerrat edelleen tuossa kolmessa tai neljässä, riippuu ohjelmasta.

Jossain vaiheessa innostuin voimaharjoittelusta, mutta luulen, että vanhat pudotetut kilot ovat rasittaneet niveliä ja selkää sen verran, ettei kroppa kestä kovin suuria painoja.

Teinkin tuossa toissa uutena vuotena itselleni sellaisen uuden vuoden lupauksen, että pudotan kaikissa liikkeissä painoja ja opettelen paremmat tekniikat!

Sillä tiellä ollaan edelleen, hitaasti nostelen vastuksia ja koitan keskittyä oikein suorittamiseen.

En myöskään nykyään stressaa siitä, jos lasten tai oman sairastumisen takia jää vaikka kokonainen viikko väliin :D

Tänään olikin pitkästä aikaa sellainen salireissu, että oli jalat hapoilla kotiin tullessa.

Tein etukyykkyä, jota en ennen ollut tehnyt ja se lienee sitten uusi inhokki-lemppari!

Se on samalla aivan kauhea ja ah niin ihana!

Ei tarvinnut laittaa järin isoja kiekkoja vielä tankoon ;)

Reipasta päivää teillekkin!

Maria

Salin jälkeen palautusjuoma ja IIISO kuppi vihreää teetä! Taas jaksaa tehdä töitä <3

Helppo ja maukas Tomaattikeitto

Hyvää maanantaita!

Täällä vietettiin koko viikonloppu nuorimmaisen synttäreitä.

Loppu viikko hujahti siis iloisesti leipoen.

Ja nyt riittää herkuttelu taas hetkeksi ;)

Aina juhlien jälkeen pitää palata arkeen ja tehdä järkevää ruokaa.

Eikä helppous ja edullisuuskaan ole pahitteeksi tuntien leipomisurakan jälkeen!

Niinpä päätin tehdä yhtä meidän perheen suosikkia alkuviikolle:

Tomaatti(-jauheliha) keittoa

Tämä on niin helppo tehdä ja muunneltavissa aivan jokaisen makuun sopivaksi.

Keitto säilyy monta päivää jääkaapissa ja siksi tykkäänkin tästä.

Pakkaan miehelle aina kahden tai kolmen päivän eväät samalla "purkitusvimmalla" :D

Tomaatti(jauheliha)keitto

3-4 sipulia

4prk tomaattimurskaa

loraus oliiviöljyä

2-6dl punaisia linsseja

vettä

kanafondia

mustapippuria

(suolaa)

800g jauhelihaa

Kuori ja silppua sipulit sen kokoisiksi kuin haluat.

Kuullota ne oliiviöljyssä, jos jaksat.

Jos et jaksa, niin ei kaada maailmaa ;D

Itse kuullotan sipulit siinä kymmenen litran kattilassa, jossa teen koko keiton...

Kaada sekaan tomaattimurskat.

Kaada jokaisella purkilla täysi purkillinen vettä sekaan eli vettä tulee vähintään yhtä paljon kuin murskaa

(kun "huuhtelet" purkit kattilaan, saat kaiken murskankin purkeista hyötykäyttöön)

Huuhtele PUNAISET linssit(kuvassa vihreät) ohjeen mukaan ja kaada nekin keittoon sekaan.

Määrän vaihtelu linsseissä on siksi niin suuri, että jos haluat kasvisversion ja jätät jauhelihan pois, laita enemmän linsseja. Ja jos laitat jauhelihaa, laita linssejä vähemmän.

Linssit eivät ole pakollisia, mutta suurustavat kivasti keittoa paksummaksi :)

Hujauta sekaan kanafondi (itse käytän Knorr-fondimöykkyjä), määrä on maun mukaan.

Lisää myös muut mausteet. ja tarkista maku.

Jos pidät suolaisesta, lisää sitä. Samoin kaikki mausteet ovat makuasioita. Rohkeasti maistamaan.

Anna porista iloisesti.

 Skippaa seuraava, jos haluat kasvisversion...

Ruskista jauheliha ja kippaa keittoon.

Kuvassa jauheliha on oudossa pussissa, koska meillä syödään paikallisen tuottajan lihaa :)

Myös aiemmin laittamani maksalaatikko oli tehty saman tuottajan tuomasta maksasta.

Itse tykkään käyttää Hannolan Charolais-lihaa, koska olen nähnyt miten hyvin eläimiä siellä kohdellaan

ja eläin viedään teurastamolle puolen tunnin matkan päähän.

Liha on PAAALJON parempaa kuin yksikään kaupan liha :) ja siitä jää vähemmän paha mieli.

 Anna keiton porista hiljaisella lämmöllä.

Mitä pidempään keität, sitä syvempi maku!

Minulla tuppaa aina unohtumaan KAIKKI hellalle porisemaan, mutta tässä se ei haittaa!

Sitten vain keitto tarjolle.

Meillä rakastetaan Parmesan-juustoa.

(jopa niin paljon, että tyttö 6v sanoi sen lempiruuakseen neuvolassa ja hammaslääkärissä :D)

Parmesan-raaste sopii keiton päälle kuin nenä päähän!

Helppoa ja herkullista!

Maria

Elämäntapamuutos ja orthorexia

Niin kuin olen sanonut, niin on tätä matkaa tullut tässä tovi tehtyä...

Ja siihen on mahtunut vaikka ja mitä!

Alkusysäyksen jälkeen aloin toden teolla etsiä tietoa terveellisistä ruuista ja ravintoaineista.

Luin erilaisista ruokavalioista ja kokeilin vähähiilihydraattista, vähärasvaista, vähäkalorista, gluteenitonta, maidotonta, kasvisruokavaliota ja välillä jopa lähes kaikkien näiden yhdistelmää ;D

Osasta huomasin välittömästi ettei ko. ruokavalio ainakaan niin jyrkkänä minulle sopinut.

Osa toimi ihan hyvin.

Mutta sitten havahduin ongelmaan.

Aloin pelätä tiettyjä ruoka-aineita!

Saattaa kuulostaa hullulta, mutta minusta ihan oikeasti tuntui, että jos syön pienenkin määrän sokeria, kuolen, ja heti!

Pahimmillaan söin vain porkkanasosekeittoa ja keitettyä kanaa, sekä vähän joitakin hedelmiä.

Tilannetta ei helpottanut sappirakon oireilu.

Koin, että ainoastaan porkkanakeitto on täysin kipua aiheuttamaton ruoka.

Ja vaikka sappirakko poistettiin ja "sain luvan" syödä taas mitä haluan, en uskaltanut!

Onnittelin itseäni kurinalaisesta elämästäni.

Kävin säännöllisesti kuntosalilla kolmesti viikossa ja kiristin tahtia välillä viiteen kertaan viikossa.

En tajunnut, että kyseessä oli jo epänormaali tilanne!

En tänä päivänäkään osaa sanoa tarkalleen missä tilanteessa tajusin sen, mutta aloin muuttaa ruokavaliotani hitaasti, mutta varmasti, kohti monipuolisempaa.

Lopetin syömisteni kirjaamisen Kiloklubiin.

Lopetin kaloreiden laskemisen.

Ja aloin voida paremmin!

En tiennyt syytä peloilleni.

Kunnes luin lehdestä syömishäiriöstä, nimeltä ORTHOREXIA!

Kaikki "oireet" olivat liian tutun kuuloisia.

Näin jälkeen päin voi sanoa, että läheltä liippasi.

Ei olisi enää pitkään tarvinnut jatkaa ja en olisi enää omin voimin noussut tilanteen herraksi.

On todella tärkeää, että tästäkin puhutaan.

Sillä, kuten Janni Hussi omassa blogissaan kertoi, fitness-urheilu on omiaan laukaisemaan herkillä tällaisen.

Itse olen myös sitä mieltä, että pitkän laihdutusurakan suorittaja on todella isossa riskissä.

Siksi vertaistuki ja puhuminen omasta laihduttamisestaan vaikka lähipiirille, on tärkeää.

On turvallisempaa, että lähipiirikin tiedostaa riskit ja osaa tarvittaessa puuttua, jos tilanne menee pahaksi.

Okei, nyt täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, etten tänä päivänäkään syö kaikkea.

En esimerkiksi edelleenkään syö mitään mikä sisältää vehnää, en edes spelttiä.

Mutta en usko, että kuolisin vaikka söisinkin :D

Koen vain voivani paremmin ilman sitä!

Enkä todellakaan halua, että kaikki, joiden läheinen tai tuttu laihduttaa tai on kertonut elämäntapamuutoksestaan, alkavat nyt vahdata toisten syömisiä ja syömättä jättämisiä!

Mutta hereillä saa olla ;D

On tämä muutos vaan niin ihanaa!

Maria

Tämän viikon sokeriton herkku: Kiivi-kookosjädet

Kohtahan on jo kesä ja se on jäätelöiden luvattua aikaa!

Olin aiemmin todella kova syömään jäätelöä!

Jopa niin kova, että mietin kuinka kauan "pärjään" ostamallani määrällä.
Söin sitä lapsiltani salaa, kun he nukkuivat tai olivat toisessa huoneessa leikkimässä.

Enkä kehdannut ostaa kaikkea syömääni jäätelöä oman kylän kaupasta, vaan hain osan naapurikylästä!

Näin jälkeen päin ajateltuna se kuulostaa aika hurjalta, riippuvuus mikä riippuvuus!

Mutta kuusi vuotta sitten elokuussa päätin lopettaa sen kokonaan.

Ja totaali kieltäytyminen siksi, että en vain nähnyt itseäni kohtuukäyttäjänä ;D

Toisille toimii kohtuudella kaikkea menetelmä, mutta osalle vain totaalinen irroittatuminen pahimmasta riippuvuuden aiheuttajasta auttaa.

Monet ovat kysyneet kaipaanko jäätelöä.

Rehellisesti voin sanoa, että en tippaakaan!

En ole tehnyt/ostanut edes jäätelön korvikkeita ennen viime kesää.

Lapset meilläkin ajoittain kaipaavat tietysti jäätelöä ja joskus sitä ostankin, mutta koska siinä on niin valtavat määrät lisäaineita, en tykkää ostaa usein.

Itsetehdyt jäätelöt ovat taas olleet mielestäni liian monimutkaisia ;)

Mutta tämä resepti ei!

Kiivi-kookosjädet

6 kiiviä

1prk(2,5dl) kookoskermaa

1 banaani

(2rkl hunajaa tai toinen banaani)

vaniljaa

Laita kaikki aineet (kuorittuina ;D) blenderiin.

Surista juuri niin tasaiseksi kuin haluat.

Tarkista maku ja lisää halutessasi hunajaa tai banaania.

Kaada jäätelömuotteihin ja laita pakkaseen.

Anna jäätyä vähintään 3 tuntia.

Itse käytin Ikean jäätelömuotteja ja tästä määrästä tuli tasan 12 puikkoa.

Irroita jädet muoteista kuuman veden avulla.

Ja nauti!

Kesää odottavin terveisin

Maria

Itsetunto

Olen tänä päivänä yli 60 kiloa kevyempi, kuin olin isoimmillani kuusi vuotta sitten.

Ja se paino ei siis ollut loppuraskauden paino, kuten jossain laihdutustarinassa luin, vaan aivan peruspaino neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Raskaudessa painoa oli tullut vain 4 kiloa, joka jäi laitokselle ;)

Miten tuo pudotus sitten näkyy arjessa?

Tietysti jo ihan konkreettisesti on aika paljon helpompi tehdä asioita!

Helpompi siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa, harrastaa liikuntaa...

On helpompi löytää vaatteita, tosin olen edelleen kokoa 46-48 eli ihan jokaisesta pikku putiikista ei tarvitse hakea vaatteita vieläkään... Ja siihen päälle, kun on siunattu reiluhkolla pituudella (183cm), ei se täysin mutkatonta ole vieläkään :D

Entäs sitten se tärkein eli henkinen puoli!

Voisi sanoa, että hyvin heittelee.

On päiviä, jolloin peilin edessä onnittelen itseäni ja kyllä, ihailen aikaansaannostani!

Tunnen oloni kauniiksi ja hyvinvoivaksi.

Ja sitten on niitä toisia päiviä...

Niitä päiviä, kun peilistä katsoo yhtä iso ihminen kuin kuusi vuotta sitten.

Näen itselläni kaksoisleuan ja leveät posket.

Näitä päiviä varten kaipaisin ennen ja jälkeen kuvia kaapin oveen.

Niinä päivinä saan ihan tosissani vakuutella itselleni, etten ole voinut lihoa yön aikana kuuttakymmentä kiloa!

Mutta niidenkin päivien kanssa on tultava toimeen.

Niinä päivinä on oltava varuillaan, ettei haksahda johonkin SuperHyperjippii-dieettiin.

Nämä samat tuntemukset lienee kaikilla paljon pudottaneilla ajoittain pinnassa.

Niihinkään ei valmenneta missään!

(paitsi tietysti allekirjoittaneen valmennuksissa ;D)

Pelkkä hyvä olo ei motivoi jatkuvasti, se unohtuu.

Ei enää kahden vuoden jälkeen muista kunnolla miltä tuntui olla isompi.

Pitää olla vahva!

Ja armollinen itselleen <3

Maria

Maidoton ja munaton maksalaatikko :)

No niin!

Resepti, mitä ei ehkä ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen etsiä elämäntapamuutos-blogista ;D

Mutta koska rakastan rikkoa rajoja...

Maksa on vähän unohdettu tuote, kun mietitään "mitä tänään syötäisiin".

Mutta silti monet ostavat valmista maksalaatikkoa usein tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Itse olen sitä mieltä, että jos ruokavalioon kuuluu eläinperäiset tuotteet, niin maksakin on välillä hyvä.

Ja pidän itse ajatuksesta, ettei mitään menisi hukkaan...

Tämähän on aivan superhelppo ruoka!

Ja tätä voi helposti pakastaa seuraavaa viikkoa ajatellen.

Maidoton ja munaton maksalaatikko

(tästä tulee PALJON eli jos halua kerta-annoksen niin puolita ohje)

600g jauhettua naudan maksaa

1litra mantelimaitoa(tai tavallista, jos haluat)

4dl puuroriisiä

3dl vettä

1-2tl suolaa(laita 2 jos käytät siirappia)

2tl maustepippuria jauhettuna

(1/2dl siirappia)

(1dl rusinoita)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Laita riisi ja vesi kattilaan ja anna kiehua hetki.

Kun vesi on lähes imeytynyt riiseihin, kaada sekaan mantelimaito.

Laske hellan lämpö niin, että puuro poreilee vähän.

Vaikein osuus koko hommassa on tämä!

Sekoittele puuroa, jotta se ei pala pohjaan ;)

Kun riisipuuro on valmista(eli seos on paksuuntunut) lisää sekaan mausteet.

Jos haluat käyttää siirappia ja/tai rusinoita laita ne sekaan myös.

Humauta sekaan jauhettu maksa(kaupasta siis saa valmiiksi jauhettua)

Ja sekoita kunnolla!

Voitele sopivan kokoinen uunivuoka ja kaada koko komeus siihen.

Vuoka uuniin ja paista n.tunti.

Valmista!

Lähipiiri tietää, että olen kova yhdistelemään kaikkea ;), joskus onnistuneesti ja joskus vähemmän onnistuneesti...

Ja niinpä ovelana ihmisenä laitoin myös aamuisen kaurapuuron jämän tähän sekaan!

Jos haluaa välttää ruokahävikkiä, niin kannattaa opetella käyttämään jämät hyödyksi.

Korvasin siis n. puolet riisipuurosta kaurapuurolla.

Suin surminkaan tätä ei tietysti voi sanoa kauniiksi ruuaksi, mutta hyvin tuntuu maistuvan!

Reilusti kasviksia lautaselle ja eiku ääntä kohti ;D

Ja puolukka-survosta ei saa unohtaa!

Nyt tämä äiti lähtee vetämään perjantain painonhallintaryhmät ja sitten valmistaudun koko viikonlopun kestävään lasten futis turnaukseen... Eli uusia postauksia vasta ensi viikolla.

Jämätöntä viikonloppua kaikille!

Maria

Uunin jälkeen "kaunis" ruskea väri!

Ennen uunia :)

Elämäntapamuutos ja sosiaalinen elämä

Moni laihduttaja haaveilee ajasta, jolloin kaikki ylimääräiset kilot on karistettu.

Silloin ollaan kauniita, menestyviä ja eletään sitä ihanaa hoikkien ihmisten elämää.

Käydään urheilemassa ja tavataan kahvilassa ystäviä.

Mitäs sitten tapahtuu, kun alkaa tapahtua?

Kilot karisevat, terveys kohentuu ja energiaa riittää!

Alkuun moni lähipiirin ihminen taputtelee olalle ja kehuu kuinka hienosti olet onnistunut.

Mietitään, miten kovaa työtä olet tehnyt tulostesi eteen.

Mutta!

Jos onkin kyseessä oikea elämäntapamuutos, siis sellainen joka kestää ja kestää.

Saatat huomata, ettei tulekaan enää kehuja eikä olalle taputuksia.

Aiheesta ei enää puhuta, koska alun uutuuden viehätys on ohi.

Enkä siis tarkoita, että kaikki kohtaamiset pitäisi aloittaa toisen painon huomioimalla ;)

Ja auta armias, jos sinä olit yksi niistä, jotka muuttavat käsitystään ruuasta ja haluavat noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota.

Se, että laihdutuskuuria mainostava kaveri ei syö juhlissa tarjolla olevaa ruokaa, ymmärretään kyllä.

Mutta, jos olet elämäntapamuutoksen tehnyt ja haluat noudattaa jotain ruokavaliota pysyvästi, se ei ole muiden mielestä hyvä juttu.

Silloin sinusta tulee vain "ärsyttävä" vieras, jolle ei ikinä kelpaa mikään.

Jos olet "terveesti itsekäs", niin kuin aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin vääjäämättä käy niin, että joku vetää herneen nenään ;)

Entäs sitten, jos onnistut elämäntapamuutoksessasi ja voit paremmin, jaksat enemmän?

Silloin punnitaan oikea ystävyys!

Sillä osa ei jää rinnallesi.

En oikeastaan osaa sanoa miksi usein isoissa elämäntapamuutoksissa osa ystävyyssuhteista haalistuu

tai jopa katkeaa..

Johtuuko se siitä, että muuttuja väkisinkin muuttuu myös henkisesti?

Vai johtuuko se siitä, ettei tee enää samoja asioita?

Alleviivaako muutoksessa onnistuva toisten arkoja kohtia elämässä, asioita joihin itsekin haluaisi muutosta?

Vai onko syynä vain perisuomalainen kateus?

Syitä on varmasti monia ja moni syy täysin alitajuisesti vaikuttava.

Silti tämä on aihe, johon mielestäni pitäisi valmentaa muuttujia enemmän.

Kaikki laihdutukseen liittyvä mainonta lupaa vain hymyä ja aurinkoa.

Toki ymmärrän senkin, ettei karu totuus välttämättä ole aina paras mainos. Olenhan hyvinvointialan yrittäjä itsekin ;)

Mutta ei siitä kyllä puhuta muutenkaan!

Ja väittäisin sen olevan osasyy epäonnistumisiin.

Motivaation täytyy olla vankka, jotta kaikki vastoinkäymiset selvitetään.

Tämän ei ole tarkoitus olla katkera tilitys omakohtaisesta kokemuksesta, vaikka kokemusta on kaikesta tästä ja paljon muusta, vaan silmiä avaava kirjoitus.

Kirjoitus siitä, että pitää jaksaa valaa itseensä uskoa terveydestä ja hyvästä olosta.

Maria

Helppo Chili-kanankoipi resepti, OLKAA HYVÄ!

Maistuisiko tällä viikolla Chili-kana?

Tämä on meidän perheen ehdoton suosikki ja tätä tuleekin tehtyä aika säännöllisesti.

Vaikka olen luvannut teille ohjeita, jotka säilyvät hyvin, niin tämä ei valitettavasti ole sellainen.

Siksi tämä onkin meillä yleensä viikonloppuruoka.

Kaikki kaupan valmiiksi marinoidut kanat sisältävät paljon suolaa ja sokeria, puhumattakaan muista turhista aineista...

Itse tekemällä saat sokerittoman ja juuri sen verran tulisen/miedomman kuin itse haluat.

Chili-kanankoivet

Kastike

1 purkki/500g paseerattua tomaattia

2tl paprikajauhetta

1/2-2tl chilijautetta (maun mukaan tulisuutta)

1tl valkosipulijauhetta

1tl sipulijauhetta (ei välttämätön)

loraus oliiviöljyä

1tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

 Sopiva määrä maustamattomia kanankoipia

Ota kanankoivet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen aloitusta.

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään HAARUKALLA, jotta saat sekoitettua seoksen tasaiseksi.

Levitä leivinpaperin päälle pellille kanankoivet ja lusikoi kastiketta niiden päälle reilusti.

Paista n. tunti.

Huomaat, että kana alkaa irtoilla luista. Voit myös tarkistaa kypsyyden leikkaamalla veitsellä paksuimmasta kohdasta ja kurkkaamalla sisään ;)

Kastiketta riittää hyvin yhdeksälle kanankoivelle.

Jos teet vähemmän, niin levitä kastike kanoille niin, ettei lusikka kosketa kanan pintaa.

Näin voit käyttää ylimääräisen kastikkeen vaikka dippikastikkeeseen.

Eli lisäät jäljelle jääneeseen kastikkeeseen vain turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä ja dippikastike on valmis!

Toivottavasti maistuu teillekkin!

Maria

Kaikki kuorrutteen ainekset rivissä :)

Lusikoi ronskisti tomaatti-chili kuorrute kanankoipien päälle ja eiku uuniin!

Valmis!

Yrittäjän ihanan monimutkainen arki

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä olin yli kymmenen vuotta kotiäitinä.
Arki rullasi lasten kanssa touhutessa ja kotia hoitaessa.
Muistettavia asioita oli aika vähän, tai ainakin nyt tuntuu siltä ;)

Minulle on aina ollut todella tärkeää, että elämässä on tietty rytmi.
Aamulla heräsin aikaisin (olen siis herännyt aina aikaisin ilman herätyskelloa),
ensimmäiset pyykit koneeseen ja aamupalan valmistukseen...
Koko perhe söi kunnon aamupalan rauhassa ja suunniteltiin tulevaa päivää, laskuista poistetaan tietysti se, että perheen isä lähtee kuudelta kohti työmaata ;)
Koko päivällä oli tietty rytmi, koska syödään koska nukutaan ja koska ollaan ulkona.

Mutta sitten koitti se aika, kun äiti keksi haluta oman uran!

Edelleen herään aikaisin, laitan pyykit koneeseen ja alan valmistaa aamupalaa...
Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin :D

Ensinnäkin yritykseni toimii kotikonttorista käsin, eli osan ajasta teen kotoa käsin töitä, mutta muuten juoksenkin paikasta toiseen.
Välillä ajan asiakkaan luokse 25 kilometriä ja tunnin tapaamisen jälkeen ajan takaisin kotiin.
Olen kotona tunnin tai pari ja lähden toisen asiakkaan luokse.
Osa asiakkaista on toki lähelläkin.
Toinen haluaa tavata aamulla ja toinen illalla :D
Kaikilla yrittäjäkursseilla neuvottiin haalimaan useampi asiakas samalta suunnalta, jotta turhia ajoja tulisi vähemmän...
Juu, ajatuksena ihan kiva, mutta olen kuitenkin tekemisissä sen tosiasian kanssa, että asiakkailla on oma arkensa ja omat menonsa.
Aina jossain välissä laitan pyykit ja toisessa välissä teen ruokaa.

Vaikeinta on ehkä ollut mieltää kotona tietokoneella tehtävä työ työksi!
Suuri osa ajasta kuluu kuitenkin tehden "paperitötä" ja suunnitellen uusia kursseja tai asiakkaille harjoitusohjelmia suunnitellen.
Ja sähköpostien lähettelystä en edes viitsi kertoa ;D, sen verran voin todeta, että paljon on tullut läheteltyä...

Kaksi isompaa lasta ovat jo koulussa ja pienin päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.
Useamman tunnin päivästä olen siis "lapsi-vapaa".
Arvatkaa kuinka monesti asiakkaille sopii juuri niinä aikoina tapaaminen?
Ei kovin usein :D
Silloin isovanhemmat ovat olleet korvaamaton apu!

Eli tällaiselle suunnitelmallisesta ja tarkoin ajastetusta arjesta pitävälle ihmiselle, on ollut aika mielenkiintoista opetella elämään lyhyellä varoitusajalla muuttuvien tilanteiden kanssa.
Kyllähän tietyt asiat edelleen tapahtuvat kuten ennenkin, mutta paljon enemmän saa tehdä töitä, että arki rullaa.

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
Tietysti epävarmuus asiakkaiden riittämisestä on aina läsnä, mutta silti tämä on ainoa mahdollisuus tehdä työtä, jota haluan tehdä.
Näin saan itse päättää miten valmennan.
Saan määrätä millaisen kurssin haluan järjestää.
Ja kyllä, saan itse päättää työaikani.
On täysin oma valintani mihin kellonaikoihin tapaan asiakkaita.

Päätän myös itse loma-ajoistani.

Voin järjestää asiakastapaamiset tai yhteistyöpalaverit niin,että olen kotona lasten koulun loppuessa.

Kerrassaan ihanan monimutkaista arkea siis nykyään :)

Maria

Pitää ottaa mallia koirilta! Eivät turhaan stressaa ja lepäävät aina, kun siltä tuntuu <3

Banaani-myslileipä-tämän viikon sokeriton herkku

Viime viikolla jaoin superhelpon myslin ohjeen.

Toivottavasti tykkäsitte :)

Nyt minulla onkin jatkojalostus ohje samaiselle myslille!

Eli tämän viikon sokeriton herkku on Banaani-myslileipä :)

Ajatus tähän ohjeeseen tuli, niin kuin moni muukin resepti minulle, halusta hyödyntää yli jääneet raaka-aineet.

Eli eräänä sunnuntaina viime syksynä kaipasin jotain teen seuraksi.

Aloin valmistaa silloin netissä paljon pyörineellä ohjeella banaanilettuja, koska minulla oli ylikypsiä banaaneja.

Letut ovat hyviä, mutta kaipasin jotain "kiinteämpää".

Hetken mielijohteesta keksin heittää sekaan pöydällä lojuneen myslin jämän ja siitä se ajatus sitten lähti :D

Muutamien kokeilujen jälkeen leipä alkoi olla aika lailla minun makuuni.

Toivottavasti se on myös sinun makuusi ;)

Banaani-myslileipä

2 banaania (ylikypsät parhaita)

4 kananmunaa

1,5tl leivinjauhetta

4-6dl mysliä (jonka ohjeen löydät aiemmasta postauksesta)

Jos sinulla ei ole mysliä, voit korvata sen seuraavasti.

1dl siemeniä (esim.auringonkukka, kurpitsansiemen tai vaikka pähkinä)

1dl rusinoita

2-4dl kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 220 asteiseksi.

Laita munat ja banaanit tehosekoittimeen.

Surista tasaiseksi.

Lisää leivinjauhe ja noin puolet kuivista aineista (mysli tai siemenet ja hiutaleet)

Surista tasaiseksi.

Lisää kuivia aineita sen verran, että seos on paksuhkoa.

Jos haluat, että leivästä jää pannarin tapaista kosteaa, jätä seos löysähköksi.

Kokeilemalla löydät oman makusi mukaisen koostumuksen!

Itse tykkään jättää viimeisen erän kuivia aineita suristamatta, jotta leivässä on vähän pureskeltavaa.

Mutta jos halua sileämpää, niin surista vielä uudestaan.

Kaada leivinpaperin päälle pellille ja paista n. 20min.

Tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Meillä lapset syövät tätä aamupalalla ja välipalalla.

Ja välillä sitä dipataan maustamattomaan jogurttiin tai marjasoseeseen.

Itse nautin siitä teen kanssa.

Herkullista viikkoa kaikille!

Maria

Tervettä itsekkyyttä

Otsikko saattaa kuulostaa hurjalta, mutta avaan sitä kohta ;)

Oletko ikinä törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että joko sinä tai joku seurueesta kieltäytyy

kahvipöydän antimista vedoten laihdutuskuuriin tai elämäntapamuutokseen tai tiettyjen ruoka-aineiden sopimattomuuden takia?

Miten käyttäydyit siinä tilanteessa?

Tai miten muut seurueen jäsenet käyttäytyivät?

Jos olit itse se kieltäytyjä, koitko painetta muiden taholta?

Jos joku toinen kieltäytyi, niin yrititkö saada hänen mielensä muuttumaan?

Tämähän on kaikille joskus laihduttaneille ja elämäänsä muuttaneille tuttu tilanne.

Jokainen kieltäytyjä on ollut tilanteessa, jossa muut yrittävät saada mielesi muuttumaan.

"Kyllähän sinä nyt voit tämän kerran ottaa!"

"Eihän se kerta mitään haittaa!"

"Älä nyt viitsi olla noin pikkutarkka!"

Mutta  siinäpä se juuri onkin, kun se ei ole "vain tämä kerta"!

Niitä kertoja tässä sosiaalisten ihmisten maailmassa voi tulla eteen monesti viikossa.

Jos jokaisella kerralla, kun menet kaverin luokse kahville, otat herkkuja mitä hän on varta vasten sinulle laittanut, saattaa pian käydä niin, että on aivan sama kuinka tarkkaan mietit muut syömisesi, kääntyyy vaaka sinua vastaan.

Monilla laihduttajilla kaatuu koko urakka siihen, että aletaan lipsua juuri sen paineen takia, mitä muut aiheuttavat.

Ei enää jakseta selitellä jokaisella kyläreissulla tai kahvitauolla työpaikalla, miksi juuri minä nyt en halua syödä pullaa tänään.

Olen itse kokenut monesti näitä tilanteita, joita itse kutsun "sosiaalisen paineen"-tilanteiksi.

Olen varmaankin saanut ärsyttävän ihmisen leiman otsaani jo monesti, mutta se on minun ristini.

Se on minun uhraukseni terveyden edestä.

Sillä siitähän tässä loppupeleissä on kysymys. TERVEYDESTÄ!

Jokainen hoitaa terveyttään niin kuin parhaaksi katsoo.

Ja jos se minun kohdallani tarkoittaa sitä, että haluan kieltäytyä syömästä tiettyjä ruoka-aineita, niin sen saavat muut vain hyväksyä :D

Ja juuri tätä tarkoitan terveellä itsekkyydellä.

Jos olet päättänyt tehdä muutoksia elämääsi, niin ole terveellä tavalla itsekäs 

ja pidä niistä kiinni.

Ei omaa terveyttään kannata uhrata toisten miellyttämisen takia.

Ja sinä, joka jo olet elämäsi vedossa ja voit syödä kaikkea mitä elämä eteesi tuo,

ole kiltti ja anna meidän "ikilaihduttajien"

kieltäytyä rauhassa, ilman viiden minuutin mittaista saarnaa siitä kuinka silloin tällöin voi ihan hyvin kyllä syödä herkkujakin ;)

Maria

Lakumantelit ilman sokeria

Hyvää perjantaita!

Viikonloppu jo kolkuttelee ovella ja monella se tarkoittaa karkkihyllylle suuntaamista :)

Mitä jos tänä viikonloppuna suunnistaisitkin mieluummin pähkinähyllylle?

Jokin aika sitten monessa paikassa laiteltiin reseptejä lakritsimanteleista.

Vaikka alkuperäisissäkään ohjeissa ei ollut paljoa sokeria, tein kuitenkin oman version täysin ilman sokeria.

Kaikille pieni määrä sokeria ei ole pahitteeksi, mutta jos haluat katkaista sokerikoukun

tai muuten olla täysin ilman sokeria, niin tällä se onnistuu.

Näitä herkkuja voi hyvillä mielin syödä leffaa katsellessa,

kunhan muistaa, etteivät nämäkään kalorittomia ole ;)

Manteleissahan on tunnetusti paljon energiaa, mutta onneksi energia tulee pääosin hyvästä rasvasta!

Hiilihydraatteja mantelissa ei ole juuri nimeksikään.

Sokerittomat lakumantelit

3tl vettä

1tl suolaa

(veitsenkärjellinen steviaa)

6tl lakritsijauhetta

200g kuorellisia manteleita

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Sekoita kaikki muut ainekset keskenään, paitsi mantelit.

Stevian lisääminen on siis makuasia. Jos pidät pienestä makeudesta lakritsissa, niin laita steviaa.

Jos taas pidät enemmän ns. suolaisesta salmiakista jätä stevia pois.

Sekoita niin, että mahdolliset paakut sulavat ja seos on tasaista.

Laita mantelit sekaan ja anna niiden hetken imeä kuoreensa lakritsiseosta.

Levitä leivinpaperin päälle pellille mantelit niin, etteivät ne kauheasti osu toisiinsa.

Osuminen ei ole vaarallista, mutta paiston jälkeen ne on helpompi irroittaa erillee, jos eivät ole paistuneet

toisiinsa kiinni :)

Paista n. 7-10min, uunista ja mausta riippuen.

Saavat ottaa vähän väriä kuitenkin.

Paistamisen jälkeen irroittele mantelit toisistaan ja sekoita niihin loput lakritsijauheet.

Maista ennen loppujauheen lisäämistä, ja vähennä määrää tarvittaessa.

Valmista nautittavaksi!

Hyvää viikonloppua toivotellen,

Maria

Mutkat suoriksi sokerittomalla myslillä :)

Tässä tulee samalla kerralla Sokeriton herkku ja Mutkat suoriksi-resepti!

Moni syö aamuisin kiireessä kaupan muroja tai mysliä.

Valitettavasti niissä on aika iso määrä sokeria ja suolaa. Sekä keinotekoisia aromeja.

Kiireen varalle kannattaakin tehdä tätä superhelppoa mysliä :)

Mysli

1 kg Isoja kaurahiutaleita (valitse gluteeniton, jos sille on tarvetta)

200g auringonkukansiemeniä (kuorittuja)

200g kurpitsansiemeniä

200g pellavansiemeniä

150g kookoshiutaleita tai lastuja

200g rusinoita

kanelia, vaniljaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Kaada kaurahiutaleet valitsemaasi suurehkoon kulhoon, mysliä tulee vetomäärällisesti n.3 litraa :)

Laita leivinpaperi pellille ja siemenet (ei kookosta) siihen tasaiseksi kerrokseksi.

Paahda siemeniä n.10min ja nosta pelti uunista.

Kääntele siemeniä ja sekoita sekaan vielä kookokset.

Kookos palaa helposti, joten tarkkaile niitä ja tarvittaessa kääntele välillä.

Paista vielä n. 5-10min, kunnes siemenet ovat saaneet kivasti väriä.

Kun olet ottanut pellin uunista ja siemenet ovat vielä kuumia, ripottele sekaan kanelia ja vaniljaa.

Sekoittele kaneli ja vanilja kuumiin siemeniin. Siemenissä on paljon rasvaa ja niihin tarttuu helposti mausteet, kun rasva on kuumetessaan tullut pintaan :)

Sekoita siemenet ja rusinat kaurahiutaleiden sekaan.

Valmis!

Reseptiä voit muutella oman maun mukaan ja lisätä vaikka pakastekuivattuja marjoja, kuivattuja karpaloita(tarkista että ovat sokerittomia), kuivattua omenaa, pähkinöitä.... Jne, jne...:)

Mysliä voit tarjota vaikka maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa.

Mysli säilyy hyvänä huoneenlämmössä viikkoja!

Herkullisiin aamuihin,

Maria

Saako Personal trainer olla ylipainoinen?

Luin mielenkiintoisen artikkelin, jonka Hanna Partanen oli jakanut.

Otsikkona oli: Saako Personal trainer olla ylipainoinen?

Luin jutun tietysti suurella mielenkiinnolla, olenhan ylipainoinen Pt ;D

Jutussa oli siis haastateltu muutamia ihmisiä ja vastaukset jakautuivat aikalailla kahtia.

Osa oli selkeästi sitä mieltä, että Pt:n itsensä täytyy näyttää siltä, että noudattaa omia oppejaan.

Osa oli armeliaampia ja sanoivat, ettei voi tietää onko Pt:llä esimerkiksi joku sairaus/lääkitys joka aiheuttaa ylipainoa.

Paras kommentti oli ehkä: "Eihän kaikilla kampaajillakaan ole tukka hyvin." :D

Miten siis on?

Itse tietysti olen jäävi sanomaan suuntaan tai toiseen, ylipainoinen kun olen.

Lähtökohtaisesti heti minulla tökkää silmään tuo "noudattaa omia oppejaan"...

Tämä ajatusmalli tarkoittaa sitä, että Personal trainer valmentaa asiakkaitaan auktoriteetin kautta.

Valmentaja on ehkä hiukan asiakkaan yläpuolella, ainakin asiakkaan näkökulmasta.

Valmentaja on se, joka kertoo kuinka pitää elää ja olla, jotta voisi näyttää yhtä hyvältä kuin hän.

Näin voi tietysti aivan hyvin valmentaa. Se on ehkä jopa se mitä suuri osa asiakkaista odottaa.

Sitä odotetaan, koska se on helppoa!

Valmentaja kuin valmentaja voi laskea kalorit ja tehdä ruokavalion, jota noudattamalla asiakas pääsee tavoitteeseensa.

Kylkeen liikuntaohjelma, jolla saadaan ruokavaliolle tehostusta ja kroppa kiinteämmäksi.

Tämähän kuulostaa hyvältä.

Asiakkaan on helppo seurata annettuja ohjeita ja tehdä niin kuin käsketään.

Mitäs sitten tapahtuu, kun valmennus on ohi?

Suorittaako asiakas hamaan hautaan saakka ohjeita?

Ei.

Vaan palaa hiljalleen siihen samaan, missä oli ennen valmennusta.

Mitä jos valmennussuhde lähtisikin aivan eri näkökulmasta?

Valmentaja olisi tasavertainen valmennettavan kanssa.

Valmentaja auttaisi valmennettavaa löytämään omat voimavaransa.

Auttaisi löytämään motivaation.

Auttaisi oivaltamaan miten juuri sinun kuuluu elää ja olla, jotta juuri sinulla on hyvä olo.

Jos valmennettavan ei tarvitsisikaan suorittaa valmentajalle.

Ehkä silloin valmentajan painolla ei ole enää niin suurta merkitystä...

Eikä sekään, että valmentaa auktoriteetin kautta, tarkoita, että täytyy itse näyttää kehonrakentajalta. Jokainen päättää itse haluaako elää niin kuin opettaa. Eikä se vähennä kenenkään ammattitaitoa.

Onko kukaan katsonut miltä näyttävät huippu-urheilijoiden valmentajat?

Tieto-taito ja oma tahto eivät aina kulje käsi kädessä.

Nämä ovat isoja asioita ja ratkaisuja on monta.

Jokainen valmentaa erilailla. Ja jokaiselle ihmiselle löytyy sopiva valmentaja.

Ihmisiähän tässä ollaan kaikki <3

Maria

Kiireisten aamujen pelastus-Smoothie

Hyvää huomenta!

Erilaisia reseptejä Vihersmoothieille on jo varmaan pilvin pimein, mutta on kyllä pakko jakaa itsekin... 

Yleensä laitan Vihersmoothieen paljon salaattia, varsiselleriä ja joitakin jauheita, mutta tänään tein tällaisen

superhelpon version!

Lisää kuvateksti

Tällä jos jollain saa hyvän olon päivään :)

Ohjeesta tulee kahdelle kiva viherpläjäys

1 iso kurkku

nippu baby pinaattia

1-2cm pala inkivääriä

2 kiiwiä

1 banaani

sitruunamehua

laadukasta oliiviöljyä

Vettä n.5dl

Kaikki blenderiin ja suristelet niin tasaiseksi kuin itse haluat

(inkivääri vaatii reilun ajan pilkkoutuakseen kunnolla)

Veden määrää voit vaihdella oman maun mukaan.

Pelkästään tällä ohjeella tehdyssä smoothiessa on hyvä alku päivän kasvisten ja hedelmien määrälle,

mutta huomaathan, ettei se sisällä proteiinia...

Eli kunnon aamiasessa on muutakin kuin kevyt pirtelö ;)

Jos haluat tuhdimpaa smoothieta, niin laita sekaan n. 1rkl siemeniä tai pähkinöitä ja surista lisää.

Jos lisäät siemeniä, niin jätä oliiviöljy pois( molemmissa nääs on rasvaa reilusti)

Siemenistä tulee jonkin verran proteiinia, mutta ei riittävästi, varsinkaan jos treenaat lihaskuntoa.

Ja aineksia voi vaihdella ihan vapaasti.

Rennolla mielellä jatketaan!

Maria

P.S Tämän voi laittaa juomapulloon ja ottaa evääksi... Säilyy huoneenlämmösäkin muutaman tunnin, mutta toki maku vähän kärsii lämmöstä ;) Jäiset banaaniviipaleet säilyttää viileyden pidempään!

Joskus teen myös 2-3 päivän smoothiet jääkaappiin pulloihin valmiiksi, jos tiedän olevani erittäin kiireinen...

Unelmatyö

Kiitollisuuden puuska :)

Olen niin onnellinen, että saan tehdä työtä, jota rakastan!

Saan olla osana ihmisten isoja ja pieniä asioita, osana arkea.

Saan olla osallisena asiakkaan elämässä niinä hetkinä, kun hän oivaltaa itsestään jotain perustavanlaatuista.

Aina ne asiat eivät ole pelkästään kivoja asioita, mutta kaikki ne opettavat jotain.

Ja se tunne, kun asiakas vihdoin sanoittaa ääneen sen perimmäisen totuuden, sen joka tulee olemaan kaiken tulevan pohja, se on mahtava tunne!

Ja mahtava on sekin tunne, kun asiakas kertoo voivansa paremmin kuin vuosiin!

Ei tämäkään työ tietysti ole vain ruusuilla tanssimista...

Tehtyjä tunteja ei yrittäjä voi edes laskea.

Hukkaan heitettyjä mainoksia ei kannata murehtia, tai sitä aikaa, joka niiden suunnitteluun meni ;)

Ja niin kovasti nautin tästä ihmisten kanssa työskentelystä, että oppia täytyy saada lisää!

Niinpä onkin hyvä juoda kuppi teetä ja lukea "kevyttä" kirjallisuutta näin kahden asiakkaan välillä.

Kohta taas "sorvin ääreen" ihanien asiakkaiden kanssa <3

Maria