torstai 31. maaliskuuta 2016

Mutkat suoriksi, perjantain kunniaksi ;)

Halusin hiukan kirjoittaa lempiaiheestani eli ruuanlaitosta!

Kaikki varmaankin jo tietävät, että valmisruuat sisältävät paljon lisäaineita ja liikaa suolaa ja ja ja....
Mutta niitä on monen mielestä silti kiva käyttää arkea helpottamassa.
Eikä siihen varmaankaan kuole, jos niitä välillä käyttää.

Mutta miksi se ruuanlaitto itse sitten on niin hankalaa?
Osasyy voi tietysti olla se, ettei kotoa ole saatu oppia ruuanlaittoon.
Suurimmaksi osaksi syy taitaa olla kuitenkin KIIRE!

Meillä on kolme lasta, heidän harrastuksensa ja kaksi yrittäjä-vanhempaa...
Tiedän siis jotain kiireestä ;)

Sokerittomien herkkujen rinnalle ajattelin ottaa Mutkat suoriksi-sarjan, jossa postaan kerran viikossa uuden reseptin, joka on helppo toteuttaa ja säilyy hyvin.

Joka tuutista tulee erilaisia ruokaohjelmia ja reseptejä jatkuvana muistutksena siitä, että vähintäänkin kaikkien muiden perheissä laitetaan joka ilta viiden tähden gourmet-illallinen!
Se on omiaan lannistamaan kiireen alla kieriskelevän perheellisen.

Mutta ei sen tarvitse olla niin...
Ei muidenkaan perheissä laiteta juhla-ateriaa joka ilta!
Arkiruoka riittää.

Ja jos vielä vähän vetää mutkia suoriksi, niin ruokaa ehtii laittaa, jopa kiireisessä arjessa!
Miten niitä mutkia sitten suoristellaan?

Ensinnäkin suosittelen ettei ota paineita jokapäiväisestä ruuanlaitosta, vaan suunnitelee ruuat niin, että samaa ruokaa voi syödä 2-3 päivää.
Kannattaa siis tehdä reilusti kerralla ja suosia sellaisia ruokia, jotka eivät menetä makuaan/rakennettaan säilytettäessä jääkaapissa.
Hyviä tähän ovat mm. pataruuat, keitot ja kyllä salaatit.

No miten se salaatti muka säilyy kolme päivää???
Kannattaa pilkkoa kaikki aineet erillisiin kippoihin, jolloin kasviksissa olevat kaasut eivät pilaa toisiaan.
Jos tykkäät käyttää salaatin pohjana salaatin lehtiä, niin osta salaattilinko, jolloin huuhtelun jälkeen saat veden pois ja salaatti säilyy paremmin.
Kun kaikki ainekset on pilkottu valmiiksi, on helppo jokaisen kasata lautaselleen annos.
Helppoa ja nopeaa!

Eli ensimmäinen Mutkat suoriksi resepti on siis 
RYHMÄSALAATTI

1 iso jäävuorisalaatti tai ruukkusalaatteja 4
3 rasiaa kirsikkatomaatteja
2 isoa kurkkua
2 paprikaa
1 pussi baby-pinaattia

ja lisäksi esim.
2 purkkia ananasta
1 purkki oliiveja
1 pss pähkinäsekoitusta
2 purkkia fetajuustoa
tonnikalaa

Huuhtele ja kuivaa kasvikset. Kuivaus on tärkeää, jos haluat salaatin säilyvän hyvin.
Pilko mieleisiksesi paloiksi ja laita kaikki aineet ERILLISIIN kippoihin.

Kastikkeeksi voit nostaa pöytään laadukkaan oliiviöljyn, punaviinietikan, mustapippurin ja suolan.

Helppoa ja rentoa ruuanlaittoa toivotellen

Maria

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Häpeä

Ajattelin aloittaa tällä lailla kevyellä aiheella :D

Kaikki, joilla on kokemusta erittäin reippaasta ylipainosta, voivat varmasti allekirjoittaa, että usein hävettää.
Hävettää, ettei saa itseään laihtumaan...
Hävettää, ettei löydä vaatteita Cittarista...
Hävettää, kun hengästyttää rappusissa...
Hävettää, kun joku katsoo pitkään...
Hävettää, kun joku katsoo pois......
Lista on loputon, ja jokaisella erilainen.
 Jokaisella on omat kipupisteensä. 
Omat aikansa ja paikkansa, jolloin hävetti niin, ettei tiennyt mihin olisi itsensä työntänyt piiloon.

Häpeä on asia, josta ei edes oikeastaan puhuta. Koska hävettää!

Mutta kyllä hoikkiakin ihmisiä hävettää.
Hävettää, ettei ole varaa yhtä hienoihin vaatteisiin kuin naapurilla...
Hävettää, että ostaa lapsilleen karkkia...
Hävettää, ettei taaskaan jaksanut laittaa alusta asti itse ruokaa...
Hävettää, että ei ole siivonnut...

Mitä hyötyä tästä järjettömältä tuntuvasta häpeästä sitten on?
EI MITÄÄN!

Joku voisi sanoa, että onhan siitä hyötyä, jos sen takia sitten muuttaa tapojaan ja muuttuu paremmaksi ihmiseksi.
Miksi kaikkien pitäisi olla parempia?
Eikö riitä, että jokainen olisi oman itsensä paras versio?

Häpeä on myös huono motivaattori, koska silloin se on ulkoinen motivaatio.
Ei silloin paranneta omaa vointiaan, vaan halutaan siloitella kuva sellaiseksi, että kehtaa näyttää muillekkin.
Hyvä esimerkki näiden eroista on elämäntapamuutos vs. laihdutuskuuri.
Ensimmäisellä haetaan oman voinnin pysyvää paranemista ja toisella halutaan pikaista apua hävettävään asiaan.

Kehtaan väittää, että jos uskaltaa antaa itselleen mahdollisuuden muuttua ihmisenä, niin häpeä häviää hiljalleen 
tai ainakin laimenee niin, ettei se estä tekemästä asioita, joita haluaa tehdä.

Ollaan lempeitä itsellemme ja toisillemme <3

Maria






tiistai 29. maaliskuuta 2016

Herkutellaan!

Käsi ylös kuinka moni haluaisi vähentää sokerin kulutustaan!
Veikkaan, että aika moni...
No mitäs sitä sitten keksii herkuksi, jos perinteiset sokeriherkut jätetään pois?
VAIKKA MITÄ!

Aloitan nyt sokerittomien herkkujen sarjan.
Julkaisen vähintään kaksi kertaa kuussa uuden sokerittoman herkun reseptin!

Ja tässä ensimmäinen... TADAA!

Mango-kookosjäätelö

600g mangokuutio(pakaste)
2dl kookoskerma
1/2tl vaniljaa
steviaa maun mukaan
tai
1kpl banaani

Kaikki ainekset blenderiin, mikäli koneesi kestää jään murskaamista.
Surauta aina hetki kerrallaan ja työntele välillä lusikalla massaa terien päälle, jotta kone ei huuda tyhjää :)
NAUTI!

Mikäli koneesi ei kestä jäätä, niin sulata hieman mangoja ja tee sitten sama kuin yllä.
Laita tämän jälkeen seos muoviastiassa pakastimeen ainakin kahdeksi tunniksi.
Muista sekoitella massaa välillä jäätymisen tasaisuuden varmistamiseksi.
NAUTI!

Näillä herkuilla taas jatketaan!
Maria

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Tervetuloa

Tervetuloa ihka ensimmäiseen blogi-kirjoitukseeni :)

Jos vaikka aloittaisin esittelemällä itseni.
Eli olen 36v(vielä hetken ;D) äiti,vaimo ja yrittäjä.

Olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Jo neuvolakortissa lukee: "Pulska tyttö"
Olen laihduttanut monta kertaa vähän ja joskus vähän enemmänkin, mutta aina kilot ovat tulleet takaisin...
On kokeiltu Painonvartijat, Kiloklubit, Kaalikeittokuurit ja muut!

Liki kuusi vuotta sitten, kolmannen lapseni syntymän jälkeen havahduin tilanteessa, jossa tajusin painavani kahden pituiseni ihmisen verran!!! Ja olen muuten aika pitkä ;)

Se oli erilainen havahtuminen kuin ennen. 
Aloin nimittäin oikeasti miettiä pysyviä muutoksia, hitaita muutoksia. Aina ennen oli ollut tietty aikataulu, koska pitää olla tietty määrä kiloja pois tai tietty aikaraami DIEETILLE. Se oli nyt selvää, etten enää voinut tuudittautua siihen, että voisin "suorittaa kuurin alta pois" ja uskotella itselleen, että olen oikeasti omaksunut uuden tavan elää.

Näiden kuuden vuoden aikana olen kokeillut useita erilaisia ruokavalioita. Kuulostellut omaa oloani ja painoani. Osasta ruokavalioista olen ottanut matkaani mukaan jotain pysyvää ja joidenkin kohdalla olen todennut ettei toimi minulla.
Lopulta olen löytänyt oman tapani olla.

Olen laihtunut yli kuusikymmentä kiloa. Mutta kuten sanoin jo edellä, olen aika pitkä ja edelleen on varaa pudottaa painoa.

Olen ollut pienestä asti sellainen liikunnan vihaaja. Koulussa reilusti ylipainoisena koin liikuntatunnit todella ahdistaviksi. Samoin välitunneilla kaverit kiipesivät puihin ja juoksivat kuurupiilossa nopeasti ja kauas, kun minä hengästyneenä menin lähimmän nurkan taakse...
Teininä löysin kuntosalin ja tykästyin, koska siellä ei haitannut, vaikka ei jaksanut juosta. Sekin kuitenkin jäi, kun baarit ja ajokortti avasivat uuden maailman :D

Niinpä elämäntapamuutoksen yksi tärkeimmistä asioista oli opetella liikkumaan. 
Aloitin kuntosaliharjoittelun ja muistin heti miksi tykkäsin siitä. Alussa kävin 1-2 kertaa viikossa salilla. Suurimman osan liikkeistä tein pelkällä kepillä ja oman kehon painolla.
Nykyään käyn salilla 3-4 kertaa viikossa ja lenkillä aina, kun huvittaa eli joskus joka päivä ja joskun kerran viikossa!

Olen aikanaan opiskellut leipuri-kondiittoriksi. Mutta muutoksen edetessä koin täysin mahdottomaksi ajatukseksi paluun vanhaan ammattiin.
Niinpä aloin miettiä uranvaihdosta. Mietin, mistä uusi minäni pitää ja mitä haluan tulevaisuudelta...
Tajusin, että ehkä kaltaisiani on muitakin. Isoja ihmisiä, jotka etsivät apua netistä, laihdutuskuureista...

Päätin opiskella valmentajaksi.
Ensin löysin PTCA(r) Health coach-koulutuksen ja se kolahti. Se oli juuri se mitä olin etsinyt! Valmistuin toukokuussa 2015 siis PTCA(r) Health coachiksi.
Kaipasin vielä lisäopintoja liikunnan valmentamisesta ja kävin vielä PTCA(r) Personal trainer koulutuksen. 
PTCA(r) Personal traineriksi valmistuin marraskuussa 2015.

Ja tässä sitä ollaan!
Hyvinvointialan yrittäjänä!

Jos vielä esittelyni lopuksi lyhyesti valoitan syitä tälle blogille... 

Toivon, että tätä kautta huomaatte kuinka meitä valmentajia on monenlaisia. Jokaiselle on oma valmentajansa.

Haluan myös paikan, jonne voin jäsennellä ajatuksiani, niin työrintamalla kuin kotonakin. Yrittäjyys ja perhe vaativat välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Olen onnellinen, jos edes joku kokee saavansa tästä blogista jotain uutta näkökulmaa itseensä ja arkeensa.

Näin tämä siis alkaa minun osaltani! Katsotaan kuinka hyvää ajatusten virtaa saan aikaiseksi ;)

TERVETULOA MUKAAN MATKAAN!