Moni laihduttaja haaveilee ajasta, jolloin kaikki ylimääräiset kilot on karistettu.
Silloin ollaan kauniita, menestyviä ja eletään sitä ihanaa hoikkien ihmisten elämää.
Käydään urheilemassa ja tavataan kahvilassa ystäviä.
Mitäs sitten tapahtuu, kun alkaa tapahtua?
Kilot karisevat, terveys kohentuu ja energiaa riittää!
Alkuun moni lähipiirin ihminen taputtelee olalle ja kehuu kuinka hienosti olet onnistunut.
Mietitään, miten kovaa työtä olet tehnyt tulostesi eteen.
Mutta!
Jos onkin kyseessä oikea elämäntapamuutos, siis sellainen joka kestää ja kestää.
Saatat huomata, ettei tulekaan enää kehuja eikä olalle taputuksia.
Aiheesta ei enää puhuta, koska alun uutuuden viehätys on ohi.
Enkä siis tarkoita, että kaikki kohtaamiset pitäisi aloittaa toisen painon huomioimalla ;)
Ja auta armias, jos sinä olit yksi niistä, jotka muuttavat käsitystään ruuasta ja haluavat noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota.
Se, että laihdutuskuuria mainostava kaveri ei syö juhlissa tarjolla olevaa ruokaa, ymmärretään kyllä.
Mutta, jos olet elämäntapamuutoksen tehnyt ja haluat noudattaa jotain ruokavaliota pysyvästi, se ei ole muiden mielestä hyvä juttu.
Silloin sinusta tulee vain "ärsyttävä" vieras, jolle ei ikinä kelpaa mikään.
Jos olet "terveesti itsekäs", niin kuin aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin vääjäämättä käy niin, että joku vetää herneen nenään ;)
Entäs sitten, jos onnistut elämäntapamuutoksessasi ja voit paremmin, jaksat enemmän?
Silloin punnitaan oikea ystävyys!
Sillä osa ei jää rinnallesi.
En oikeastaan osaa sanoa miksi usein isoissa elämäntapamuutoksissa osa ystävyyssuhteista haalistuu
tai jopa katkeaa..
Johtuuko se siitä, että muuttuja väkisinkin muuttuu myös henkisesti?
Vai johtuuko se siitä, ettei tee enää samoja asioita?
Alleviivaako muutoksessa onnistuva toisten arkoja kohtia elämässä, asioita joihin itsekin haluaisi muutosta?
Vai onko syynä vain perisuomalainen kateus?
Syitä on varmasti monia ja moni syy täysin alitajuisesti vaikuttava.
Silti tämä on aihe, johon mielestäni pitäisi valmentaa muuttujia enemmän.
Kaikki laihdutukseen liittyvä mainonta lupaa vain hymyä ja aurinkoa.
Toki ymmärrän senkin, ettei karu totuus välttämättä ole aina paras mainos. Olenhan hyvinvointialan yrittäjä itsekin ;)
Mutta ei siitä kyllä puhuta muutenkaan!
Ja väittäisin sen olevan osasyy epäonnistumisiin.
Motivaation täytyy olla vankka, jotta kaikki vastoinkäymiset selvitetään.
Tämän ei ole tarkoitus olla katkera tilitys omakohtaisesta kokemuksesta, vaikka kokemusta on kaikesta tästä ja paljon muusta, vaan silmiä avaava kirjoitus.
Kirjoitus siitä, että pitää jaksaa valaa itseensä uskoa terveydestä ja hyvästä olosta.
Maria
