keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Oodi omalle keholle

Viime päivinä silmiini on osunut useampikin laihdutuksen vastainen kirjoitus.
Yhden kirjankin luin aiheesta...
Kirjoituksissa on puhuttu muunmuassa siitä kuinka pitää muistaa, että ENNEN ja JÄLKEEN ihminen ovat samoja ihmisiä.

Täysin en allekirjoita sitä, sillä ainakin minä olen muuttunut myös henkisesti tässä matkan varrella todella paljon. Osa tietysti menee iän tuoman kasvun piikkiinkin...
Mutta sen allekirjoitan, että omaa "vanhaa" tai "entistä" itseään ei saa alkaa vihata ja haukkua!

Olen usein miettinyt isompaa itseäni.
Toki olen joutunut käymään tarkkaan päässäni läpi asioita, jotka estivät aiemmin muutoksen.
Olen joskus jopa sortunut siihen perisyntiin, että olen arvostellut itseäni menneessä muodossa.
"Kuinka olin saamaton..."

Mutta monesta asiasta olen kiitollinen!

Olen kiitollinen jaloilleni siitä, että ne ovat kantaneet minua kaikki nämä vuodet.
Vaikka painoa on ollut enemmän kuin kahdella keskikokoisella naisella, on jalkani jaksaneet kantaa.
Ja muhkeat pohjelihakset sain kaupan päälle ;D

Olen kiitollinen omalle keholleni, koska se on mahdollistanut kolmen ihanan lapsen saamisen.
Kaikesta huolimatta se toimi juuri niin kuin luonto on sen tarkoittanut toimivan, jotta raskaus ja synnytys onnistuvat.

Olen kiitollinen ylipainosta, sillä ellei minulla näkyisi kaikki syöty silkkana rasvana kehossa, en olisi alkanut ajattelemaan syömisiäni ja liikkumisiani.

Olen kiitollinen, että vatsanahkani oli venynyt ja raskausarpien peitossa jo ennen raskauksia, sillä nyt minun ei kertaakaan tarvinnut suoda edes yhtä ajatusta sille, että raskaus muuttaisi vatsanseutuani ;)

Olen kiitollinen, että kehoni on mahdollistanut minun suuren muutokseni ja ajanut minua kohti unelmiani!

Kiitos sinä 37 vuotias vartaloni, joka olet juuri minun näköiseni, kerrot sen tarinan, jonka olemme yhdessä kirjoittaneet ja sovit juuri minun vaatteisiini!

Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti