Olen aina inhonnut syksyä!
Tai siis lähinnä sitä ajatusta, että illat pimenee (ja kohta päivätkin) ja ulkona ei voi enää oleskella...
Mulla on nähkääs sellainen ongelma, että minä käyn aurinkoenergialla!
Siksi tuo vararengas muuten varmaan istuu niin tiukassa, kun en käytä rasvaa vaan aurinkoenergiaa ;)
Minut saattaa hyvinkin löytää pitkän talven taitteessa tammikuussa seisomassa pihalla naama kohti aurinkoa, LATAAMASSA AKKUJA ;)
Kaikki talteen!
Kaikki nämä vuodet olen kuullut huhuttavan siitä, että myös se raitis ilma voisi piristää...
En ole uskonut!
Kuka hullu menee huvikseen ulos pimeään ja kenties jopa märkään ilmaan hankkimaan "piristystä"?
Ei ole kuulunut minun tapoihini!
Kun syksy on saapunut ja ilma pimentynyt, niin tämä tyttö on suunnannut sisätiloihin, joten liikkuminenkin on tapahtunut joko salilla tai uimahallissa.
Ei nekään tietysti huonoja vaihtoehtoja ole, mutta silti olen ollut talvisin hieman väsyneempi kuin kesäisin...
MUTTA mitä tapahtui sitten...
Siitä on kohta kaksi vuotta aikaa, kun tuo maailman ihanin labbistyttö muutti meille <3
Ensimmäisenä syksynä ei vielä ihmeemmin tarvinnut lenkkeillä, kun kaveri väsähti jo sadan metrin päässä kotiovelta, mutta sittemmin lenkitkin on vähän pidentyneet ;)
Viime syksynä Halle oli jo sen ikäinen, että lenkkeillä voi ihan niin paljon, kun jaksaa (minulta siis loppuu kunto ennen koiraa ;))!
Lenkkeiltiin koko syksy lähes säässä kuin säässä ja vuorokaudenajat vaihteili, eli välillä oli valoisaa ja välillä taas... no... ei ihan niin valoisaa!
Muutoksen olossa ja mielessä tajusin oikeastaan vasta tänä syksynä!
Ensimmästä kertaa huomaan ettei syksy ahdistanut enää!
Eikä ajatus tulevasta talvestakaan haittaa!
Huomaan koiran kanssa lenkkeilessä vuodenaikojen vaihtuvan ja ihailen muuttuvaa maisemaa.
Näen kuinka koira nauttii ulkoilusta vaikka vapaana voikin pitää vain harvemmin lenkkipolun varrella.
Mieli lepää ja olen onnellinen, että meillä on neljä vuodenaikaa!
Koiran kanssa on tietysti vielä se ylivertainen etu, että välillä lenkilla voi käydä perisuomalaiseen tyyliin "tosissaan" eli hampaat irvessä täysiä-tyylillä ja välillä voi ihan rauhassa antaa karvakorvan haistella jokaisen lyhtypylvään ja samalla itse hymyillä maailmalle ja sen kauneudelle.
Tiedä sitten onko syynä näihin muutoksiin, lisääntynyt ulkoilu, vanheneminen , tuo koiruli, vai kaikki yhdessä...<3
Kesä on ihanaa aikaa, mutta on tämä syksykin omalla tavallaan tosi jees ;)
Maria
Tiny Temptresses Hope of All Hearts
"Halle"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti