Koirattomuus ei sovi mulle!!!

Meidän pieni höpönassu karvatassu on jo tullut naisen ikään ja sijoitusnarttuna nyt oli aika lähteä katselemaan poikakaveria :)

Rinta rottingilla vein tytsyn miehelään ja tulin takaisin kotiin odottelemaan uutisia.
Kokeet osoittivat, että ensimmäinen astuminen olikin silkkaa harjoitusta, sillä ovulaatio ei ollut lähelläkään...
Niinpä odotus jatkuu vielä...

Hassua, että kahdessa vuodessa ehtii tottua ja kiintyä johonkin niin kovasti...
Ikävä on nimittäin suuri ja pari kertaa on ollut tippa linssissä, kun lapset aamulla huutavat herättämään Hallen kanssa...
Hallen homma on nimittäin ollut joka aamu herättää lapset hyppäämällä sänkyyn ja "etsimällä" lapset <3

Minä teen paljon töitä kotona, joten on ollut outoa olla täysin tyhjässä talossa päivällä.
Ja ne lenkit!
Vain pari kertaa olen saanut aikaiseksi lähteä kunnon lenkille, sillä en tiedä mitään niin tylsää kuin yksin käveleminen ;D
Onneksi työn puolesta tulee jonkun verran liikuntaa...
Sanoinkin miehelle tässä eräänä päivänä, että koiran kuuluisi olla lakisääteinen tällaisille ihmisille!

Toisaalta tämä on hyvää harjoitusta, sillä jos Hallen astutus nyt onnistuu, niin ennen joulua hää lähtee kasvattajalle mammalomalle <3
Ja siellä meneekin sitten kaksi kuukautta...

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja koittakaahan nauttia syksystä!

Maria

Sisustusongelma

Siis mulla on nyt aivan kauhea ongelma!

Armas puolisoni remontoi minulle hierontatilaa varastosta.

Kuulostaa pahalta, mutta siitä tulee hieno!

Siis, jos ratkaisen tämän kaamean ongelman ;)

Tila on neliön mallinen ja 9 neliön kokoinen eli juuri passeli hierontaan.

Pukeutumistila tulee viereiseen tilaa, johon saan naulakot ja penkin.

Mieshän siis tekee kaiken fyysisen työn eli mikä on ongelma?
No se iso seinä, joka on suoraan huoneen ovesta sisään astuttaessa silmien edessä...
Haluan siihen jonkun todella upean kuvan, joka toivottaa tervetulleeksi.

Koska kyseessä on hierontatila, niin haluan, että kuva on tarpeeksi rentouttava.
Mutta, koska haluan palvella myös miesasiakkaita, niin luulen, että vaaleanpunainen auringonlasku ei ole oikea vaihtoehto ;)

Tässä kuvia huoneesta nyt...

Tämän seinän olisi tarkoitus olla SE katseenvangitsija

Lattiassa on jo suojapaperi valmiina, tosin mies laittaakin ensin lattian valmiiksi, jotta saadaan kuvalle tarkat mitat. Lattiaan tulee vaalea parketti, joka on minusta ihana, sillä haluan mahdollisimman kodikkaan tilan :)

Tässä huone vielä toisesta kulmasta. Pienen seinän taakse tulee pukeutumistila ja naulakot sekä penkki.

Uskon, että tilasta saadaan tosi viihtyisä.
Ja pidän siitä, että sinne on oma sisäänkäynti eli asiakkaiden ei tarvitse tulla meille sisälle.
Tämä on hyvä, sillä kotona on koira ja lapset ;)

Seiniin mies laittaa vielä jotain ihme levyä (?), jotta äänet eivät kuulu ulkoa sinne niin hyvin ja levy myös poistaa varmaan vähän kaikumista.
Tuleehan sinne toki pyyhkeitä hyllyllinen (ja se seinän väri määrää tietysti pyyhkeidenkin värin...) ja matto, joten tuskin siellä kaikuu muutenkaan :)

Niin siitä seinästä...
Haluaisin siihen ehdottomasti maisemakuvan.
Olen rakastunut muutamaan kuvaan, mutta taitavat noin pienessä tilassa olla liian värikkäitä.
Huoneen katto laskee hieman tuosta, joten vaikka kuvassa seinä näyttää neliöltä, niin se ei ole valmiina sellainen. Seinän koko tulee olemaan n. 300X240cm

Ai niin! Tilasin jo hierontapöydän joka on metallihohtosuklaa-värinen!
Ihastuin esittelijällä olleeseen väriin, niin kovasti, että halusin sellaisen.
Ensin kauhistuin, että miten siihen voi yhdistää mitään maisemia, mutta itseasiassa ruskean kanssahan sopii hyvin kaikki luonnon värit ELI MAISEMAT <3

Ja sitten, kun olen saanut päätettyä kuvan, niin pitää osata päättää muiden seinien väri!!!
Huomaatteko nyt miten ISO tämä ongelma on??? ;D

Onko mielipiteitä?

Maria

Ahdistaako syksy?

Olen aina inhonnut syksyä!

Tai siis lähinnä sitä ajatusta, että illat pimenee (ja kohta päivätkin) ja ulkona ei voi enää oleskella...

Mulla on nähkääs sellainen ongelma, että minä käyn aurinkoenergialla!

Siksi tuo vararengas muuten varmaan istuu niin tiukassa, kun en käytä rasvaa vaan aurinkoenergiaa ;)

Minut saattaa hyvinkin löytää pitkän talven taitteessa tammikuussa seisomassa pihalla naama kohti aurinkoa, LATAAMASSA AKKUJA ;)

Kaikki talteen!

Kaikki nämä vuodet olen kuullut huhuttavan siitä, että myös se raitis ilma voisi piristää...

En ole uskonut!

Kuka hullu menee huvikseen ulos pimeään ja kenties jopa märkään ilmaan hankkimaan "piristystä"?

Ei ole kuulunut minun tapoihini!

Kun syksy on saapunut ja ilma pimentynyt, niin tämä tyttö on suunnannut sisätiloihin, joten liikkuminenkin on tapahtunut joko salilla tai uimahallissa.

Ei nekään tietysti huonoja vaihtoehtoja ole, mutta silti olen ollut talvisin hieman väsyneempi kuin kesäisin...

MUTTA mitä tapahtui sitten...

Siitä on kohta kaksi vuotta aikaa, kun tuo maailman ihanin labbistyttö muutti meille <3

Ensimmäisenä syksynä ei vielä ihmeemmin tarvinnut lenkkeillä, kun kaveri väsähti jo sadan metrin päässä kotiovelta, mutta sittemmin lenkitkin on vähän pidentyneet ;)

Viime syksynä Halle oli jo sen ikäinen, että lenkkeillä voi ihan niin paljon, kun jaksaa (minulta siis loppuu kunto ennen koiraa ;))!

Lenkkeiltiin koko syksy lähes säässä kuin säässä ja vuorokaudenajat vaihteili, eli välillä oli valoisaa ja välillä taas... no... ei ihan niin valoisaa!

Muutoksen olossa ja mielessä tajusin oikeastaan vasta tänä syksynä!

Ensimmästä kertaa huomaan ettei syksy ahdistanut enää!

Eikä ajatus tulevasta talvestakaan haittaa!

Huomaan koiran kanssa lenkkeilessä vuodenaikojen vaihtuvan ja ihailen muuttuvaa maisemaa.

Näen kuinka koira nauttii ulkoilusta vaikka vapaana voikin pitää vain harvemmin lenkkipolun varrella.

Mieli lepää ja olen onnellinen, että meillä on neljä vuodenaikaa!

Koiran kanssa on tietysti vielä se ylivertainen etu, että välillä lenkilla voi käydä perisuomalaiseen tyyliin "tosissaan" eli hampaat irvessä täysiä-tyylillä ja välillä voi ihan rauhassa antaa karvakorvan haistella jokaisen lyhtypylvään ja samalla itse hymyillä maailmalle ja sen kauneudelle.

Tiedä sitten onko syynä näihin muutoksiin, lisääntynyt ulkoilu, vanheneminen , tuo koiruli, vai kaikki yhdessä...<3

Kesä on ihanaa aikaa, mutta on tämä syksykin omalla tavallaan tosi jees ;)

Maria

Tiny Temptresses Hope of All Hearts

"Halle"

Hei musta tulee hieroja!

Olen monta kertaa miettinyt hieroja kouluun menemistä, mutta aina on löytynyt joku syy miksi ei ole oikea aika hypätä opiskelun maailmaan.

No, viime keväänä oli taas aika, jolloin aloin miettimään hierojan ammattitutkintoa ja kas kummaa, en keksinyt yhtään hyvää syytä lykätä sitä enää! 

Sormet syyhyten etsin sopivaa opinahjoa netistä ja vihdoin löysin Porvoon Hierojakoulun.

Monta koulua rankkautui jo alkumetreillä, kun oivalsin, että on eroa opiskelenko hierojaksi vai koulutetuksi hierojaksi ;)

Eroahan niillä on sen verran, että Koulutettu hieroja on suojattu nimike ja Valviran alainen eli sosiaali-ja terveysalan tutkinto, kun taas hierojaksi voi sanoa itseään ilman koulutustakin ;)

Niinpä olen nyt opiskelemassa Koulutetuksi hierojaksi!

Minua on aina kiehtonut ihmiskeho ja sen toiminta, joten sinänsä anatomian opiskelu on todella mielenkiintoista, mutta se latina...

Se on oikeasti ihan latinaa :D

Tai itse asiassa lihakset, luut, hermot ja nivelet on oikeastaan loogisempia latinaksi, mutta ne pitää osata myös suomeksi...

Ja kuten opettajakin sanoi, niin se ihminen, joka on suomentanut anatomiaa on ollut sienissä!

Mutta kyllä minä ne opin, sekä latinaksi, että suomeksi, piste!

Hienointa koulussa on ollut, että harjoittelu aloitettiin heti.

On ihan eri asia opetella lihasten kiinnityskohtia toisen ihmisen selkää koskemalla, kuin kirjasta.

Enkä tietysti laita hanttiin, että vuorollaan jokainen pääsee pöydälle, kun toinen harjoittelee hieromista ;)

I´m loving it!

Odottakaahan vaan, kun valmistun!

Maria

Palaisikos sitä taas tämän harrastuksen pariin?

Kesä vierähti ja syksykin jo tuli...

Olen hakenut inspiraatiota blogin kirjoittamiseen ja jahkannut sen suunnan kanssa.

Onko tämä harrastus vai työ?

Kerronko täällä omasta arjestani vai kirjoitanko vain yleisellä tasolla?

Luulen etten ehdi enkä jaksa tehdä tätä työnomaisesti

(rahaahan tästä ei saa meni aikaa kuinka paljon vain ;D)

Olen siis päättänyt kirjoitella silloin, kun siltä tuntuu ja sitä mitä milloinkin haluan!

On tämä valinnan vapaus ihanaa <3

Tulette siis jatkossa kuulemaan kyllästymiseen asti Hierojakoulusta, Yrittämisen hyvistä ja huonoista puolista, Anatomian opiskelusta, Koiraharrastuksesta, Lapsista, Lasten riidoista, Matkustamisesta, Muutoksesta, Elämäntapamuutoksesta, Personal trainerin hommista, Lapsista, Lasten riidoista, Asiakkaitteni muutoksista(nimettöminä), Ruokaohjeista, Leivontaohjeista

Ja muistinko jo mainita ne lapset ja niiden riidat ;)

Toivottavasti haluat pysyä mukana!

Terkuin

Maria

Vihdoinkin sadepäivä ;)

Kyllä nyt on hemmoteltu ihanilla keleillä!!!

Ja se on valitettavasti näkynyt kirjoittamisen vähenemisellä...

Kesä tulee varmaankin olemaan sellaista tasaisen epätasaista kirjoittelun puolella.

Mutta on minulla ollut ihan hyvä syykin tähän mediahiljaisuuteen...

Olen nimittäin ollut ULKONA!

Olen koko kevään yrittänyt asiakkailleni ehdotella ulkotreenejä ja vihdoinkin olen saanut muutaman innostumaan siitä!

Ollaan kahvakuulailtu ulkona, tehty aerobisia yhdistelmäharjoituksia ja sauvakävelty :)

Tuo kahvakuula onkin tosi hyvä väline niille, jotka haluavat kesällä tehdä lihaskuntoharjoituksia, mutta eivät halua salille.

Olen tehnyt nyt monta kahvakuulaohjelmaa asiakkaille kesälomille mukaan.

Jos lomailu tapahtuu suomen rajojen sisällä(tosin itse myönnän kerran raahanneeni kuulat Italiaan asti :D), niin kahvakuula kulkee helposti mukana vaikka auton takakontissa ja harjoituksen voi tehdä missä vain!

Toki oman kehon painollakin saa harjoiteltua, mutta oma kokemukseni on, että vähemmän liikkuneet saavat paremmin tuloksia aikaiseksi painoilla.

Osittain johtuu varmasti siitä, että kehon hallinta ei ole silloin vielä parhaimmillaan ja näin ollen liikkeisiin on vaikeampi saada tuntumaa ilman lisäpainoja.

Toisin on tietysti mäkitreenien kanssa!

Siinä ei paljon lisäpainoja tarvitse, kun reidet menevät hapoille jo ihan silkasta mäen noususta.

Moni säikähtää kuullessaan mäkitreeneistä, että "en minä jaksa mitään mäkeä kiivetä, kunto ei riitä!".

Mutta sen voi tehdä jokaisen kuntotasoon sopivaksi.

Missään ei ole sellaista sääntöä, jossa kerrotaan kuinka monta kertaa ja kuinka kovaa mäkeä täytyy rampata.

Tai edes sitä, kuinka iso sen mäen täytyy olla!

Toiselle mäki on vuoren puolikas ja toiselle se on kolme metriä pitkä loiva nousu pururadalla!

Molemmissa nousee kunto!

Tein eräälle asiakkaalleni mäkiharjoituksen, jossa yksinkertaisesti mentiin erilaisilla tekniikoilla aina mäki ylös ja jäähdytellen alas.

Mentiin askelkyykyllä, sivuttain ja takaperin jne. :)

Ei kuulemma ollut tylsää, kun vaihdeltiin tyylejä välillä!

Suosittelen!

Muutenkin suomen suvi on sen verran lyhyt, että kannattaa nauttia ulkoilusta, kun se on helppoa ja hauskaa :)

Sitten näin sadepäivinä voi hyvällä omatunnolla tehdä rästiin jääneitä paperihommia

ja suunnitella tulevia!

Syksystä onkin tulossa tosi jännä!

Kerron siitä sitten lähempänä...

Maria

Jalkahoitopäivä :)

Niin, se kesä tulee tosiaan... Ja jalat aivan järkyttävässä kunnossa!!!

En tiedä olenko ainoa, jolla jalat kuivavat varsinkin talvella aivan järkyttävästi...

Tuntuu ettei mikää rasva riitä!

Viime kesänä onneksi löysin tähän apua.

Kaverini toi minulle lahjaksi Flow-sarjan Kookos-sitruuna-kuorinta-aineen ja saman sarjan voin (hajua en muista).

Niitä sitten käytin pari kertaa ja huomasin, että iho alkoi pysymään kosteampana.

Jee, vihdoin tuote, joka auttoi!

Mutta eihän sitä nyt niin viisas voi olla, että jatkaisi sitä hyväksi havaittua juttua koko ajan, eihän?

Ja niinpä parin käytetyn purkin ja hyvinvoivien jalkojen jälkeen se unohtui taas...

Se rasvaaminen nimittäin.

Talvella on niin helppoa unohtaa jalat, kun sukat vedetään äkkiä aamulla jalkaan eikä niitä oikeastaan tarvitse edes katsella ;D

Eli taas oltiin loppukeväällä samassa tilanteessa kuin aiemminkin, jalat rutikuivat ja kantapäät... No ei niin kauniina...

Ensimmäiseen sandaalikeliin en ehtinyt tilaamaan Flow:lta rasvoja enkä kuorintaa, joten apu piti löytää lähempää. Ruokakaapista!

Laitoin jalkojen liotusveteen kookosöljyä, hunajaa, merisuolaa ja kymmenen tippaa teepuuöljyä.

Ja uskomatonta, mutta totta, tulos oli aivan mahtava.

Jalat olivat vielä seuraavana päivänä aivan sileät (toki siis höyläsin kovettumat ja raspilla tasoitin).

Tänään oli taas päivällä hieman ylimääräistä aikaa töiden lomassa ja päätin hyödyntää sen jalkojen parhaaksi.

Tein taas tuolla aiemmalla ohjeella liotusveden ja odotellessani hieroin sitä samaa tököttiä myös kuiville säärille. 

Kyllä tuli taas hyvä ja raikas olo jaloille.

En minä ihan pelkkiin omiin aineisiin luota, vaan tilasin suoraan Flow:lta kesäksi myös ne ihanat kuorinnat ja voit :), mutta ensiapuna tämä oli hyvä homma!

Toivotaan nyt vaan lämpimiä kelejä, jotta saa niitä sandaaleita käyttää!

Maria

Lihaskunto kesällä-onko sitä?

Kesä tulla jolkottaa ja ollaan saatu nauttia auringosta ja välillä jopa lämmöstäkin ;)

Jo aikaisemmassa postauksessa kerroin tykkääväni kovasti kuntosalista...

Pidän siitä sen verran, että kesä ei tuo minulle taukoa siitä!

Itseasiassa nautin kesällä salilla käymisestä ehkä jopa enemmän kuin talvella, koska valo antaa energiaa.

Enkä juurikaan tiedä parempaa tunnetta, kuin salin jälkeen kotona suihkuun ja sen jälkeen ulos lämpimään nauttimaan auringosta!

Asiakkaiden kanssa olen huomannut, että aika moni pitää taukoa sekä kuntosalilta, että koko lihaskunnon kartuttamisesta. Pihatyöt vievät voiton...

Onko tämä sitten hyvä vai huono juttu?

Tietysti näin ansaintoni valmennuksesta saavana haluaisin sanoa, että kuolema korjaa jos jättää salin tauolle kesäksi ;D

Mutta en minä ihan sitä mieltä ole...

Jos salilla käyminen on vähän sellaista pakkopullaa, niin on hyväkin pitää taukoa, koska mikään, mikä ei tunnu kivalta ei myöskaan tee hyvää!

Nyt joku asiantuntija voisi sanoa, että tekeepäs!

Mutta oikeasti olen sitä mieltä, että kenenkään terveys ei ole kuntosalista kiinni.

Kannattaa kokeilla erilaisia lajeja ja löytää niistä se oma lemppari.

Jos et tykkää käydä salilla, niin tee vaikka kahvakuulaharjoituksia kotona, tai opettele harjoittamaan lihaskuntoa vaikka uidessasi.

Pääasia kuitenkin on, että harjoitat lihaksiasi!

Vaikka pienen tauon voi lihasten harjoittamisessa pitää, niin ei kannata koko kesää kuitenkaan pyhittää vain laiturilla makaamiseen ja grillaamiseen ;)

Sitten on syksyllä taas kauhea savotta saada kunto edes kevään tasolle...

Hyötyliikuntaa tulee kesällä helposti, mutta mikäli kesääsi ei kuulu koko talven puiden hakkaaminen, on hyvin todennäköistä ettet rasita lihaksiasi tarpeeksi.

Lihaksista kannattaa pitää huolta aina, sillä ikääntyessä niiden kunto ratkaisee.

Vaikka juoksisit maratooneja ja tekisit kolmen tunnin kävelylenkkejä, tarvitset seniorina lihaksiasi, jos meinaat nousta itse sängystä ja käydä vessassa itse!

Pidetään siis kesällä vapaata, nautiaan kiireettömistä päivistä ja grillaamisesta, mutta ei unohdeta omaa hyvinvointia kokonaan!

Ja muista, että mitä isommat lihakset, sitä enemmän ne polttavat niitä paljon puhuttuja kaloreita ;)

Maria

Kirjavinkkiä pukkaa taas ;)

Kuntosalilla, jossa sekä treenautan asiakkaitani että treenaan itse, käy (tai voisiko sanoa, että liki asuu ;D) mies, joka tietää aikas paljon treenaamisesta!!!

Ollaan jutusteltu useamman kerran ja häneltä saa hyviä vinkkejä erilaisiin tekniikoihin ja puhtaaseen suorittamiseen.

Ja miksipäs tuollasta tietopankkia pitäisi vain itsellään..

Siispä esittelen teille häneltä eilen(!) ilmestyneen kirjansa :)

Oma paras itsesi-Japi Kinnunen

Olin oikeastaan "varautunut" siihen, että kirjassa on tarkat kuvaukset liikkeistä joita salilla tulee suorittaa, mutta ei :) Pointsit kotiin Japille!

Kirja onkin tarkoitettu tuomaan uusia ideoita, joiden avulla jokainen voi elävöittää treeniään.

Mutta työ täytyy kuitenkin jokaisen tehdä itse.

"Elämäsi on juuri niin mukavaa kuin haluat siitä tehdä. Kukaan ei tee sitä puolestasi, vain sinä voit muuttaa elintapojasi."

Ravitsemuksesta opuksessa on myös kaiken kattava osio.

Koruttomasti ja pelkistetysti kerrottu realiteetit ravitsemuksen ympärillä.

Jälleen kerran olin varautunut siihen, että kirja kertoo tässä kohtaa kuinka monta grammaa kanaa pitää syödä päivässä, mutta ei. Taas pointsit kotiin Japi!

Kyllä kirjasta löytyy kalorien laskuun ohjeet, mutta ohjeistus on silti ympäripyöreä ja neuvo kuuluukin:

"Älä mene ruokailutrendien mukana vaan perehdy ravintoosi ja huomaat mikä sopii sinun kehollesi.

Tärkeintä on, että luotat ruokavalioosi ja ymmärrät mitä ja miksi syöt."

Painonpudotusohjeissa sama linja jatkuu:

"Vaaka on kuitenkin vain yksi mittari jolla nähdä tulokset."

"Katso itseäsi säännöllisesti myös peilistä..."

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että kirja oli minulle positiivinen yllätys!

Vaikka en suosittelisi kirjaa ensimmäiseksi oppaaksi suurta painonpudotusta suunnitteleville, niin se toimii loistavasti lisämaustetta treeneihin etsiville!

Maria

P.S Kirjaa on toistaiseksi myynnissä vain Elimäen Kuntosalilla, mutta kiinnostuneille voin tiedustella mistä sen jatkossa saa käsiinsä :)

Oodi omalle keholle

Viime päivinä silmiini on osunut useampikin laihdutuksen vastainen kirjoitus.

Yhden kirjankin luin aiheesta...

Kirjoituksissa on puhuttu muunmuassa siitä kuinka pitää muistaa, että ENNEN ja JÄLKEEN ihminen ovat samoja ihmisiä.

Täysin en allekirjoita sitä, sillä ainakin minä olen muuttunut myös henkisesti tässä matkan varrella todella paljon. Osa tietysti menee iän tuoman kasvun piikkiinkin...

Mutta sen allekirjoitan, että omaa "vanhaa" tai "entistä" itseään ei saa alkaa vihata ja haukkua!

Olen usein miettinyt isompaa itseäni.

Toki olen joutunut käymään tarkkaan päässäni läpi asioita, jotka estivät aiemmin muutoksen.

Olen joskus jopa sortunut siihen perisyntiin, että olen arvostellut itseäni menneessä muodossa.

"Kuinka olin saamaton..."

Mutta monesta asiasta olen kiitollinen!

Olen kiitollinen jaloilleni siitä, että ne ovat kantaneet minua kaikki nämä vuodet.

Vaikka painoa on ollut enemmän kuin kahdella keskikokoisella naisella, on jalkani jaksaneet kantaa.

Ja muhkeat pohjelihakset sain kaupan päälle ;D

Olen kiitollinen omalle keholleni, koska se on mahdollistanut kolmen ihanan lapsen saamisen.

Kaikesta huolimatta se toimi juuri niin kuin luonto on sen tarkoittanut toimivan, jotta raskaus ja synnytys onnistuvat.

Olen kiitollinen ylipainosta, sillä ellei minulla näkyisi kaikki syöty silkkana rasvana kehossa, en olisi alkanut ajattelemaan syömisiäni ja liikkumisiani.

Olen kiitollinen, että vatsanahkani oli venynyt ja raskausarpien peitossa jo ennen raskauksia, sillä nyt minun ei kertaakaan tarvinnut suoda edes yhtä ajatusta sille, että raskaus muuttaisi vatsanseutuani ;)

Olen kiitollinen, että kehoni on mahdollistanut minun suuren muutokseni ja ajanut minua kohti unelmiani!

Kiitos sinä 37 vuotias vartaloni, joka olet juuri minun näköiseni, kerrot sen tarinan, jonka olemme yhdessä kirjoittaneet ja sovit juuri minun vaatteisiini!

Maria

Kirjavinkkejä

No nythän on kelit olleet niin ihanan kesäiset, että kirjoittaminenkin on jäänyt ;)

Täällä ainakin on nautittu auringosta, ulkona syömisestä ja kiireettömästä viikonlopusta.

Toivottavasti sinunkin päiväsi ovat olleet hyviä!

Jotta tämä ei olisi mennyt täysin lomailun puolelle, olen lukenut muutaman työaiheisiini liittyvän kirjan.

Neljä niistä oli keittokirjoja ;)

En ole kovin hyvä noudattamaan reseptejä kirjoista suoraan, mutta otan niistä ideoita ja joidenkin kirjojen kohdalla NAUTIN kuvista.

Nyt lainaamissani kirjoissa oli pari helmeä!

Ruuanlaittokirjoista ihastuin ehkä eniten Virpi Mikkosen KIITOS HYVÄÄ-Herkkuja ilman sokeria ja gluteenia-kirjaan.

Siinä oli ihanat kuvat!

Reseptit olivat hyviä ja helppoja.

Tosin minun makuuni suui osa oli aika tuhdeista aineista tehtyjä(näin rasvasiepparina ajatellen ;D), mutta aion kyllä soveltaa reseptejä ainakin juhliin.

Kirjassa oli paljon ohjeita karkeille ja kakuille, joten eipä niitä arkena tarvitsekaan...

Todella suuri osa ohjeista oli myös maidottomia eli aika moni löytää kirjasta itselleen vinkkejä.

Tämän kirjan jopa tilasin itselleni.

Noora Al-Ani ja Tiia Javanainen olivat ONNEN HUOKAUKSIA-kirjan takana.

Tässä kirjassa ei ollut minulle oikeastaan mitään uutta reseptiikkaa, mutta puolet kirjasta onkin kauneudenhoito ohjeita!

Ihania kuorinta-aineita, huulirasvoja ja vaikka mitä!

Heräsi monta lahjaideaa...

Mutta sitten se tärkein kirja!

Kun nyt vähän yritän jauhaa kursseillani ja yksityisvalmennuksissani laihdutuskuurien huonoista puolista, niin tämä kirja oli sen suhteen loistava!

Katja Mäkelän kirjoittama ONNELLINEN KEHO.

Suosittelen lämpimästi <3

"Lopettamalla laihduttamisen voit onnistua syömisen hallinnassa!"

Kirja on täynnä asiaa ja siitä huokuu kirjoittajan kokemus oikeiden ihmisten kanssa.

Hän on selkeästi kuunnellut(!) asiakkaitaan.

Tässä oli siis muutama hyvä vinkki kesälukemisiksi!

Toivotaan vain kaunista kesää <3

Maria

Voittaja olo!

Tiedättekö, kun laihdutushistoriaa on takana jo kohta kuusi vuotta ja vielä matka jatkuu, että välillä hiipii epätoivo pääkoppaan?????

Ensimmäiset kymmenet kilothan minulta sulivat suorastaan pika vauhtia eli noin kolmessa vuodessa sain karistettua yli 50 kiloa!

Sitten alkoi se raivostuttava junnaaminen.

Jokaisen kilon eteen sai tehdä kaksin verroin töitä!

Kitkutellen sain vielä kymmen kiloa pois.

Ja puolitoista vuotta sitten painon putoaminen tyssäsi kokonaan...

Paino heilahteli +/- 3kg.

Mutta vaikka kuinka tein kaiken parhaan tietoni ja taitoni mukaan, se ei lähtenyt laskuun.

Silloin päätin jättää koko asian ja keskittyä siihen, että pysyn nyt tässä painossa ja opettelen elämään näin.

Opettelin ajattelemaan, että vaikka en enää ikinä laihtuisi, olisin silti yli 60kg kevyempi kuin aiemmin!

Toisina päivinä se auttoi, toisina ei ;)

Talvella aloin miettimään mahdollisia syitä painon paikallaan pysymiselle.

Mietin mikä oli muuttunut niistä ajoista, kun paino putosi vielä hyvin...

Silloin tajusin, että olin hiljalleen alkanut ottaa ruokavaliooni takaisin viljatuotteita, ruisleipää, kaurapuuroa ja välillä jopa ohraa. Vehnää en silti ole syönyt missään muodossa.

Viljat olin jättänyt kokonaan silloin elämäntapamuutoksen alussa.

Minulla ei ole todettu keliakiaa, joten mitään pakottavaa syytä minulla ei ole vältellä viljoja.

Mutta koin ne kuitenkin ns.turhana energiana, koska en harrasta kestävyyslajeja juuri lainkaan enkä näin ollen tarvitse niin paljon hiilihydraatteja.

En myöskään ole koskaan tykännyt syödä kuivaa leipää eli päälle on laitettu reilusti levitettä ja juustoa ;D

Näin leivistä tulee herkästi todella paljon lisäkaloreita päivään.

Samoin huomasin vähentäväni kasviksia samassa suhteessa, kuin lisäsin viljatuotteita ruokavalioon.

Eli ei kuulosta hyvältä minun korvaani.

Niinpä päätin jättää viljat taas kokonaan pois.

Muuten ruokavalioni on pysynyt melko lailla ennallaan.

Syön paljon kasviksia, marjoja päivittäin(kiitos anoppi<3), oliiviöljyä päivittäin ja proteiinit lihasta, kalasta, kanasta ja rahka-raejuusto-osastolta.

Hedelmiäkin syön harkiten vaikka en hiilareita laskekkaan.

Tästä päätöksestä on nyt kulunut pari kuukautta.

Toissa aamuna kävin pitkästä aikaa puntarilla ja kas, viitisen kiloa oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen :)

Niinpä saan nyt ylpeänä lisätä meriitteihini -65kg!!!

Samoin viime kesänä ostetusta vyöstä meni nyt viimeinen reikä käyttöön eli kohta pääsee vyökauppaan ;D

Tähän fiilikseen olisi helppo tottua!

Mutta tiedän, että tämä on taas hetkellinen heilahdus painossa ja putoaminen ei jatku kauaa tässä vauhdissa.

Varsinkaan, kun pudotettavaa on jäljellä VAIN ;D noin 20-25kg, riippuu vähän siitä kuinka paljon jaksan salilla kerätä lihasta lisää ;)

Mutta tänään aion kieriskellä siinä ihanassa euforiassa, joka tuli vaa'an lukemista ja nauttia aurinkoisesta vapaapäivästä lasten kanssa (se yrittäjä-isukki painaa töitä tietysti tänäänkin ;D)

Ihanaa päivää sullekkin!

Maria

Hän on yksi lapsistamme: Halle Berry <3

Ennen ja Nyt

En ole ikinä julkaissut missään ENNEN ja JÄLKEEN kuvia...

Osasyy lienee, että en ole vieläkään siinä jälkeen vaiheessa ;D

Ja tietysti olisi helpompaa, jos tällä olisi alku ja loppu!

Koen kuitenkin eläväni koko ajan jonkinlaisessa muutoksessa.

Välillä muuttuu kilot ja välillä ajatukset, mutta muuttuu kuitenkin.

Mutta nyt ajattelin yllättää ennen kaikkea itseni ja julkaista kuvat!

Se osoittautui kohtalaisen hankalaksi, koska kuten moni ylipainoinen, karttelen kameraa.

Niinpä en löytänyt itsestäni isoimmillani kuin yhden kuvan ja toinen onkin jo puoli vuotta elämäntapamuutoksen alkamisesta :D

NYT-kuvat ovatkin sitten armaan harrastukseni parista eli kuntosalin pukuhuoneesta.

Olen monesti salilla nauranut kanssaihmisten kanssa, että pitäisi alkaa lataamaan salisefieitä, joissa oikeasti on jotain tehtykin.

Eli naama punaisena, hiki otsalla ja kasvoilla irvistys!

Mutta jos nyt ensin tällaisia "siistejä" kuvia ;D

Ja jos nämä kuvat auttavat jotain tsemppaamaan oman muutoksensa kanssa, niin olen onnellinen.

Sillä olen vankasti sitä mieltä, että joku tarkoitus tällä minunkin matkallani on!

Maria

Keväällä 2011

Huhtikuu 2016

Kesällä 2010

Huhtikuu 2016 Saliselfie :D

On vappuja ja on VAPPUJA :)

Mitä tekee elämäntapaherätyksen kokenut hyvinvointivalmentaja vappuna?

Oikeastaan siitä asti, kun aloitin muutokseni, vajaat kuusi vuotta sitten, olen yksinkertaisesti muuttanut juhlapyhien viettoani.

En ole ikinä kokenut tarvetta tehdä ns. korvikkeita perinteisille herkuille vaan olen korvannut ne täysin toisenlaisilla herkuilla.

Olen niin ankea, että en tee munkkejä, en tippaleipiä enkä simaa(tätä olen sentään yrittänyt tehdä ilman sokeria, mutta kertaakaan en ole saanut siitä hyvää, joten parempi jättää tekemättä ;D).

Myöskään nakit ja perunasalaatti eivät kuulu meidän vappuun...

Mutta niitä saattaa olla meillä joskus muulloin!

Joulu lienee ainoa pyhä, jolloin teen ns.perinteisiä ruokia, tosin omilla resepteillä nekin.

Vappuna meillä syödään samalla lailla kuin muinakin päivinä eli tehdään sitä mitä silloin on tullut kaappiin ostettua tai tekee mieli :)

Ei tarvitse olla juhlapyhä, että meillä grillataan tai tehdään jälkiruokaa.

Koen, että tämä osaltaan vähentää herkuttelun tarvetta, koska se ei ole kiellettyä.

Eli tänä vappuna meidän herkkuina ovat kasvistikut, joita varsinkin lapset tykkäävät dipata, lehtikaalisipsit ja tänään grillataan vielä sekä lounaalla että paivällisellä MAKKARAA ;)

Itselleni löysin Poutun uuden broilerimakkaran, jossa on rasvaa vain 10g/100g, jännityksellä odotan miltä se maistuu!

Tuoteselostehan makkaroissa on järkkyä luettavaa, mutta silloin tällöin pitää sulkeä silmät ja ostaa silti ;)

Ja jälleen kerran, jos ruokavalio on pääsääntöisesti kunnossa, ei haittaa vaikka välillä rönsyilee!

80-20 rulettaa!

Nyt toivon vain hienoa ilmaa tälle päivälle, sillä eilen satoi aamusta iltaan!

Ja olisihan se ihan kiva, jos ne makkaratkin olisivat hyviä ;)

Loistavaa vappua siis kaikille!

Maria

Kertoako elämäntapamuutoksesta tai laihdutuskuurista lapselle?

Tämä on itseasiassa aika jännä aihe!

Lapsethan näkevät vanhempansa täydellisinä ihmisinä.

Eivät he välitä onko äidillä vatsamakkaroita tai isällä tynnyrimahaa :)

Mitä lapsi ajattelee, jos äiti sanoo,että nyt laihdutan, koska haluan näistä makkaroista eroon?

Pahinta lapsen kehonkuvan muodostumiselle on tietysti alati itseensä tyytymätön vanhempi.

Niin vaikeaa kuin se voikin olla, ikinä ei pitäisi arvostella omaa kehoaan lapsen kuullen!
Tiedän, olen sortunut huonona päivänä tähän itsekin...

Olen itse kasvanut jojo-laihduttaja perheessä.

Karkki oli paha!

Mutta silti meillä oli kokonainen karkkikaappi, vieraiden varalle.

Tai äidin oman makeanhimon taltuttamiseen....

Arvatkaa oliko helppoa syödä salaa karkkia koulun jälkeen ;)

Miten sitten meillä tehtiin, kun aloitin elämäntapamuutoksen?

Ensinnäkin meillä on sinänsä ollut helppoa, että olen aina ollut todella tarkka lasten syömisistä.

Meillä ei ole karkkikaappia!

Mutta minä söin salaa lapsilta kaikkea paitsi karkkia...

Ei meillä lapset tiedä tänäkään päivänä, että söin valtavat määrät jäätelöä salaa.

Eli toisin sanoen minä jätin omat järjettömät herkkuni pois ja söin lasten kanssa samaa ruokaa.

Sitten, kun aloin lukea enemmän ja kokeilin erilaisia ruokavalioita, en puhunut siitä lapsille sen enempää.

Kerroin vain, että nyt kokeillaan tällaisia ruokia.

Onneksi meidän lapsemme ovat olleet aika rohkeita maistelemaan uusia ruokia.

Ja esimerkiksi päättäessäni luopua vehnästä kokonaan, totesin vain ettei vehnä sovi äidille.

Muutama vuosi sitten huomasin esikoisellakin oireita vehnän syönnin jälkeen ja lääkäri varmisti luuloni oikeiksi eli pojalla on vehnätärkkelysallergia.

Sen jälkeen oli perusteltua jättää vehnä koko perheeltä pois.

Eikä kukaan osaa enää kaivata sitä.

Puhun lapsille paljon ravitsemuksesta.

He tietävät jo paljon eri tuotteiden sokerimääristä ja muista syistä, miksi joku tuote ostetaan ja joku toinen ei.

6v tyttöni pyytää kaupassa välillä maustettuja jogurtteja.

Ja tietää jo merkit joita äiti ei suostu ostamaan :D

Silti en ole koskaan sanonut, että tätä syödään tai ollaan syömättä laihtumisen takia!

Mutta kuten otsikko jo viittaa, laihdutuskuuri ja elämäntapamuutos ovat eri asioita.

Vaikka niissä tietysti on monia samoja piirteitä.

Ensimmäisessä yleensä yritetään sinnitellä mahdollisimman pienillä kaloreilla ja tuloksia vahdataan silmä kovana peilin tai vaa'an edessä.

Kun taas elämäntapamuutoksessa mietitään pitkällä tähtäimellä ja mennään ehkä enemmän terveys edellä.

Silloin tuloksiakaan ei odoteta niin nopeasti ;)

Näiden ratkaisevien erojen takia varsinkaan ensimmäistä ei mielestäni kannata mainostaa lapsille.

Jokainen toki tekee kohdallaan omat valintansa ja kertoo lapsilleen mitä parhaaksi katsoo ;)

Tällaisia mietteitä tänään!

Maria

Torstai ja ruisletut

Viikko alkaa taas kääntymään loppua kohden!

Ja tänään sattuu olemaan armaan kuopuksemme 6v syntymäpäivä.

Viime viikonloppu tosiaan jo juhlittiin urakalla niitä juhlia, joten tänään ei enää ole tiedossa herkkuja...

Paitsi lapsille tein välipalaksi Ruislettuja mustikka-kanelisoseen kanssa.

Itse en syö ruista, joten lapsukaiset saavat nauttia rauhassa ;D

Ja käynnissä on pieni "kesätiristely"-projekti, joten siitä ei lipsuta!

Maidoton ja sokeriton herkku tämä kuitenkin on!

Ruisletut

1litra kivennäisvettä(tai maitoa, jos et tarvitse maidotonta)

6 munaa

4dl hienoja ruisjauhoja

ripaus suolaa

2tl leivinjauhetta

1rkl kardemummaa

(steviaa tai hunajaa)

Paistamiseen kookosöljyä

Sekoita vispilällä neste ja jauhot.

Lisää mausteet ja leivinjauhe sekä munat.

Vatkaa reippaasti, jotta munien rakenne menee kunnolla rikki.

Leivinjauhe ei ole pakollinen, mutta meillä tykätään kuohkeista letuista.

Anna taikinan seisoa hetki, jotta jauhot turpoavat hiukan.

Paista kookosöljyn kanssa kuten tavallisetkin letut :)

Mustikka-kaneli sose

Haluamasi määrä mustikoita

kanelia

steviaa/hunajaa

Soseuta ja VALMIS!

Asteen verran ehkä terveellisempiä kuin perinteiset letut.

Ainakaan ei ole valkoisia vehnäjauhoja käytetty ;)

Näillä herkuilla jatketaan

Maria

Hulluna kuntosaliin :)

Joskus 17 kesäisenä kävin todella säännöllisesti salilla.

Harrastin myös nyrkkeilyä noin vuoden, mutta se kariutui siihen ikävään tosiasiaan, etten halunnut satuttaa ketään :D

Sitten koitti se päivä, kun sain ajokortin ja tuo houkutteleva yökerhomaailma vei nuoren naisen mennessään.

Helppoa oli unohtaa koko urheilu, kun mihinkään ei sattunut ja kiloihin olin jo tottunut, koko ikäni ylipainoisena olleena!

Vuodet vierivät ja tuli tavattua tuo rakas aviomies.

Yhdessä oli ihana käpertyä sohvalle ja katsella elokuvia herkkuja syöden...

Ennen häitä laihdutimme molemmat Painonvartioiden ohjeilla huiman määrän kiloja.

Minkäänlaista liikuntaa en silti harrastanut silloinkaan.

Painonvartijoiden ohjeissa luki, ettei välttämättä kannata lisätä liikuntaa, sillä se saattaa hidastaa painon putoamista!!!

Järkyttävä ohje, näin jälkeen päin ajateltuna.

Osa pudotetuista kiloista on siis ollut lihaksia!

Sitten aloin odottaa esikoista ja loppu onkin historiaa ;)

Meillä on kolme lasta kohtuullisen pienillä ikäeroilla.

Esikoinen oli 4 vuotta ja 4 kuukautta, kun kolmas lapsi syntyi!

Ja vasta sitten, kun minulla oli ne kolme pientä taapertajaa, tajusin etten voi jatkaa näin.

En voinut leikkiä lasten kanssa lattialla, koska sieltä ylönouseminen oli niin vaivalloista!

Uimassa ei voinut käydä, koska en kehdannut mennä uimahalliin.

Mutta sitten muistin vanhan harrastukseni: punttisalin!

Siellä oli helpottavaa olla, sillä ei tarvinnut olla vähissä vaatteissa.

Täällä pikkupaikkakunnalla vielä löysin sellaisen salin, jossa ei yleensä ollut ketään.

Sinne sain ottaa mukaan jopa lapset, ja se olikin se ratkaiseva tekijä.

Mitenpä muuten kolmen lapsen kotiäiti olisi voinut käydä salilla, kun perheen yrittäjä-isä teki pitkää päivää.

Aloin ensin käymään salilla kerran tai kaksi viikossa.

Mutta aika pian muistin miten ihanaa se on ja lisäsin siihen kolmeen kertaan.

Niinkuin jokin aika sitten kirjoitin, kävin välillä jopa viisi kertaa viikossa salilla, mutta se ei sovi minulle.

Aina, jos olen lisännyt salikertoja yli neljän, sairastun todella helposti.

Siksi tykkään pitää kerrat edelleen tuossa kolmessa tai neljässä, riippuu ohjelmasta.

Jossain vaiheessa innostuin voimaharjoittelusta, mutta luulen, että vanhat pudotetut kilot ovat rasittaneet niveliä ja selkää sen verran, ettei kroppa kestä kovin suuria painoja.

Teinkin tuossa toissa uutena vuotena itselleni sellaisen uuden vuoden lupauksen, että pudotan kaikissa liikkeissä painoja ja opettelen paremmat tekniikat!

Sillä tiellä ollaan edelleen, hitaasti nostelen vastuksia ja koitan keskittyä oikein suorittamiseen.

En myöskään nykyään stressaa siitä, jos lasten tai oman sairastumisen takia jää vaikka kokonainen viikko väliin :D

Tänään olikin pitkästä aikaa sellainen salireissu, että oli jalat hapoilla kotiin tullessa.

Tein etukyykkyä, jota en ennen ollut tehnyt ja se lienee sitten uusi inhokki-lemppari!

Se on samalla aivan kauhea ja ah niin ihana!

Ei tarvinnut laittaa järin isoja kiekkoja vielä tankoon ;)

Reipasta päivää teillekkin!

Maria

Salin jälkeen palautusjuoma ja IIISO kuppi vihreää teetä! Taas jaksaa tehdä töitä <3

Helppo ja maukas Tomaattikeitto

Hyvää maanantaita!

Täällä vietettiin koko viikonloppu nuorimmaisen synttäreitä.

Loppu viikko hujahti siis iloisesti leipoen.

Ja nyt riittää herkuttelu taas hetkeksi ;)

Aina juhlien jälkeen pitää palata arkeen ja tehdä järkevää ruokaa.

Eikä helppous ja edullisuuskaan ole pahitteeksi tuntien leipomisurakan jälkeen!

Niinpä päätin tehdä yhtä meidän perheen suosikkia alkuviikolle:

Tomaatti(-jauheliha) keittoa

Tämä on niin helppo tehdä ja muunneltavissa aivan jokaisen makuun sopivaksi.

Keitto säilyy monta päivää jääkaapissa ja siksi tykkäänkin tästä.

Pakkaan miehelle aina kahden tai kolmen päivän eväät samalla "purkitusvimmalla" :D

Tomaatti(jauheliha)keitto

3-4 sipulia

4prk tomaattimurskaa

loraus oliiviöljyä

2-6dl punaisia linsseja

vettä

kanafondia

mustapippuria

(suolaa)

800g jauhelihaa

Kuori ja silppua sipulit sen kokoisiksi kuin haluat.

Kuullota ne oliiviöljyssä, jos jaksat.

Jos et jaksa, niin ei kaada maailmaa ;D

Itse kuullotan sipulit siinä kymmenen litran kattilassa, jossa teen koko keiton...

Kaada sekaan tomaattimurskat.

Kaada jokaisella purkilla täysi purkillinen vettä sekaan eli vettä tulee vähintään yhtä paljon kuin murskaa

(kun "huuhtelet" purkit kattilaan, saat kaiken murskankin purkeista hyötykäyttöön)

Huuhtele PUNAISET linssit(kuvassa vihreät) ohjeen mukaan ja kaada nekin keittoon sekaan.

Määrän vaihtelu linsseissä on siksi niin suuri, että jos haluat kasvisversion ja jätät jauhelihan pois, laita enemmän linsseja. Ja jos laitat jauhelihaa, laita linssejä vähemmän.

Linssit eivät ole pakollisia, mutta suurustavat kivasti keittoa paksummaksi :)

Hujauta sekaan kanafondi (itse käytän Knorr-fondimöykkyjä), määrä on maun mukaan.

Lisää myös muut mausteet. ja tarkista maku.

Jos pidät suolaisesta, lisää sitä. Samoin kaikki mausteet ovat makuasioita. Rohkeasti maistamaan.

Anna porista iloisesti.

 Skippaa seuraava, jos haluat kasvisversion...

Ruskista jauheliha ja kippaa keittoon.

Kuvassa jauheliha on oudossa pussissa, koska meillä syödään paikallisen tuottajan lihaa :)

Myös aiemmin laittamani maksalaatikko oli tehty saman tuottajan tuomasta maksasta.

Itse tykkään käyttää Hannolan Charolais-lihaa, koska olen nähnyt miten hyvin eläimiä siellä kohdellaan

ja eläin viedään teurastamolle puolen tunnin matkan päähän.

Liha on PAAALJON parempaa kuin yksikään kaupan liha :) ja siitä jää vähemmän paha mieli.

 Anna keiton porista hiljaisella lämmöllä.

Mitä pidempään keität, sitä syvempi maku!

Minulla tuppaa aina unohtumaan KAIKKI hellalle porisemaan, mutta tässä se ei haittaa!

Sitten vain keitto tarjolle.

Meillä rakastetaan Parmesan-juustoa.

(jopa niin paljon, että tyttö 6v sanoi sen lempiruuakseen neuvolassa ja hammaslääkärissä :D)

Parmesan-raaste sopii keiton päälle kuin nenä päähän!

Helppoa ja herkullista!

Maria

Elämäntapamuutos ja orthorexia

Niin kuin olen sanonut, niin on tätä matkaa tullut tässä tovi tehtyä...

Ja siihen on mahtunut vaikka ja mitä!

Alkusysäyksen jälkeen aloin toden teolla etsiä tietoa terveellisistä ruuista ja ravintoaineista.

Luin erilaisista ruokavalioista ja kokeilin vähähiilihydraattista, vähärasvaista, vähäkalorista, gluteenitonta, maidotonta, kasvisruokavaliota ja välillä jopa lähes kaikkien näiden yhdistelmää ;D

Osasta huomasin välittömästi ettei ko. ruokavalio ainakaan niin jyrkkänä minulle sopinut.

Osa toimi ihan hyvin.

Mutta sitten havahduin ongelmaan.

Aloin pelätä tiettyjä ruoka-aineita!

Saattaa kuulostaa hullulta, mutta minusta ihan oikeasti tuntui, että jos syön pienenkin määrän sokeria, kuolen, ja heti!

Pahimmillaan söin vain porkkanasosekeittoa ja keitettyä kanaa, sekä vähän joitakin hedelmiä.

Tilannetta ei helpottanut sappirakon oireilu.

Koin, että ainoastaan porkkanakeitto on täysin kipua aiheuttamaton ruoka.

Ja vaikka sappirakko poistettiin ja "sain luvan" syödä taas mitä haluan, en uskaltanut!

Onnittelin itseäni kurinalaisesta elämästäni.

Kävin säännöllisesti kuntosalilla kolmesti viikossa ja kiristin tahtia välillä viiteen kertaan viikossa.

En tajunnut, että kyseessä oli jo epänormaali tilanne!

En tänä päivänäkään osaa sanoa tarkalleen missä tilanteessa tajusin sen, mutta aloin muuttaa ruokavaliotani hitaasti, mutta varmasti, kohti monipuolisempaa.

Lopetin syömisteni kirjaamisen Kiloklubiin.

Lopetin kaloreiden laskemisen.

Ja aloin voida paremmin!

En tiennyt syytä peloilleni.

Kunnes luin lehdestä syömishäiriöstä, nimeltä ORTHOREXIA!

Kaikki "oireet" olivat liian tutun kuuloisia.

Näin jälkeen päin voi sanoa, että läheltä liippasi.

Ei olisi enää pitkään tarvinnut jatkaa ja en olisi enää omin voimin noussut tilanteen herraksi.

On todella tärkeää, että tästäkin puhutaan.

Sillä, kuten Janni Hussi omassa blogissaan kertoi, fitness-urheilu on omiaan laukaisemaan herkillä tällaisen.

Itse olen myös sitä mieltä, että pitkän laihdutusurakan suorittaja on todella isossa riskissä.

Siksi vertaistuki ja puhuminen omasta laihduttamisestaan vaikka lähipiirille, on tärkeää.

On turvallisempaa, että lähipiirikin tiedostaa riskit ja osaa tarvittaessa puuttua, jos tilanne menee pahaksi.

Okei, nyt täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, etten tänä päivänäkään syö kaikkea.

En esimerkiksi edelleenkään syö mitään mikä sisältää vehnää, en edes spelttiä.

Mutta en usko, että kuolisin vaikka söisinkin :D

Koen vain voivani paremmin ilman sitä!

Enkä todellakaan halua, että kaikki, joiden läheinen tai tuttu laihduttaa tai on kertonut elämäntapamuutoksestaan, alkavat nyt vahdata toisten syömisiä ja syömättä jättämisiä!

Mutta hereillä saa olla ;D

On tämä muutos vaan niin ihanaa!

Maria

Tämän viikon sokeriton herkku: Kiivi-kookosjädet

Kohtahan on jo kesä ja se on jäätelöiden luvattua aikaa!

Olin aiemmin todella kova syömään jäätelöä!

Jopa niin kova, että mietin kuinka kauan "pärjään" ostamallani määrällä.
Söin sitä lapsiltani salaa, kun he nukkuivat tai olivat toisessa huoneessa leikkimässä.

Enkä kehdannut ostaa kaikkea syömääni jäätelöä oman kylän kaupasta, vaan hain osan naapurikylästä!

Näin jälkeen päin ajateltuna se kuulostaa aika hurjalta, riippuvuus mikä riippuvuus!

Mutta kuusi vuotta sitten elokuussa päätin lopettaa sen kokonaan.

Ja totaali kieltäytyminen siksi, että en vain nähnyt itseäni kohtuukäyttäjänä ;D

Toisille toimii kohtuudella kaikkea menetelmä, mutta osalle vain totaalinen irroittatuminen pahimmasta riippuvuuden aiheuttajasta auttaa.

Monet ovat kysyneet kaipaanko jäätelöä.

Rehellisesti voin sanoa, että en tippaakaan!

En ole tehnyt/ostanut edes jäätelön korvikkeita ennen viime kesää.

Lapset meilläkin ajoittain kaipaavat tietysti jäätelöä ja joskus sitä ostankin, mutta koska siinä on niin valtavat määrät lisäaineita, en tykkää ostaa usein.

Itsetehdyt jäätelöt ovat taas olleet mielestäni liian monimutkaisia ;)

Mutta tämä resepti ei!

Kiivi-kookosjädet

6 kiiviä

1prk(2,5dl) kookoskermaa

1 banaani

(2rkl hunajaa tai toinen banaani)

vaniljaa

Laita kaikki aineet (kuorittuina ;D) blenderiin.

Surista juuri niin tasaiseksi kuin haluat.

Tarkista maku ja lisää halutessasi hunajaa tai banaania.

Kaada jäätelömuotteihin ja laita pakkaseen.

Anna jäätyä vähintään 3 tuntia.

Itse käytin Ikean jäätelömuotteja ja tästä määrästä tuli tasan 12 puikkoa.

Irroita jädet muoteista kuuman veden avulla.

Ja nauti!

Kesää odottavin terveisin

Maria

Itsetunto

Olen tänä päivänä yli 60 kiloa kevyempi, kuin olin isoimmillani kuusi vuotta sitten.

Ja se paino ei siis ollut loppuraskauden paino, kuten jossain laihdutustarinassa luin, vaan aivan peruspaino neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Raskaudessa painoa oli tullut vain 4 kiloa, joka jäi laitokselle ;)

Miten tuo pudotus sitten näkyy arjessa?

Tietysti jo ihan konkreettisesti on aika paljon helpompi tehdä asioita!

Helpompi siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa, harrastaa liikuntaa...

On helpompi löytää vaatteita, tosin olen edelleen kokoa 46-48 eli ihan jokaisesta pikku putiikista ei tarvitse hakea vaatteita vieläkään... Ja siihen päälle, kun on siunattu reiluhkolla pituudella (183cm), ei se täysin mutkatonta ole vieläkään :D

Entäs sitten se tärkein eli henkinen puoli!

Voisi sanoa, että hyvin heittelee.

On päiviä, jolloin peilin edessä onnittelen itseäni ja kyllä, ihailen aikaansaannostani!

Tunnen oloni kauniiksi ja hyvinvoivaksi.

Ja sitten on niitä toisia päiviä...

Niitä päiviä, kun peilistä katsoo yhtä iso ihminen kuin kuusi vuotta sitten.

Näen itselläni kaksoisleuan ja leveät posket.

Näitä päiviä varten kaipaisin ennen ja jälkeen kuvia kaapin oveen.

Niinä päivinä saan ihan tosissani vakuutella itselleni, etten ole voinut lihoa yön aikana kuuttakymmentä kiloa!

Mutta niidenkin päivien kanssa on tultava toimeen.

Niinä päivinä on oltava varuillaan, ettei haksahda johonkin SuperHyperjippii-dieettiin.

Nämä samat tuntemukset lienee kaikilla paljon pudottaneilla ajoittain pinnassa.

Niihinkään ei valmenneta missään!

(paitsi tietysti allekirjoittaneen valmennuksissa ;D)

Pelkkä hyvä olo ei motivoi jatkuvasti, se unohtuu.

Ei enää kahden vuoden jälkeen muista kunnolla miltä tuntui olla isompi.

Pitää olla vahva!

Ja armollinen itselleen <3

Maria

Maidoton ja munaton maksalaatikko :)

No niin!

Resepti, mitä ei ehkä ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen etsiä elämäntapamuutos-blogista ;D

Mutta koska rakastan rikkoa rajoja...

Maksa on vähän unohdettu tuote, kun mietitään "mitä tänään syötäisiin".

Mutta silti monet ostavat valmista maksalaatikkoa usein tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Itse olen sitä mieltä, että jos ruokavalioon kuuluu eläinperäiset tuotteet, niin maksakin on välillä hyvä.

Ja pidän itse ajatuksesta, ettei mitään menisi hukkaan...

Tämähän on aivan superhelppo ruoka!

Ja tätä voi helposti pakastaa seuraavaa viikkoa ajatellen.

Maidoton ja munaton maksalaatikko

(tästä tulee PALJON eli jos halua kerta-annoksen niin puolita ohje)

600g jauhettua naudan maksaa

1litra mantelimaitoa(tai tavallista, jos haluat)

4dl puuroriisiä

3dl vettä

1-2tl suolaa(laita 2 jos käytät siirappia)

2tl maustepippuria jauhettuna

(1/2dl siirappia)

(1dl rusinoita)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Laita riisi ja vesi kattilaan ja anna kiehua hetki.

Kun vesi on lähes imeytynyt riiseihin, kaada sekaan mantelimaito.

Laske hellan lämpö niin, että puuro poreilee vähän.

Vaikein osuus koko hommassa on tämä!

Sekoittele puuroa, jotta se ei pala pohjaan ;)

Kun riisipuuro on valmista(eli seos on paksuuntunut) lisää sekaan mausteet.

Jos haluat käyttää siirappia ja/tai rusinoita laita ne sekaan myös.

Humauta sekaan jauhettu maksa(kaupasta siis saa valmiiksi jauhettua)

Ja sekoita kunnolla!

Voitele sopivan kokoinen uunivuoka ja kaada koko komeus siihen.

Vuoka uuniin ja paista n.tunti.

Valmista!

Lähipiiri tietää, että olen kova yhdistelemään kaikkea ;), joskus onnistuneesti ja joskus vähemmän onnistuneesti...

Ja niinpä ovelana ihmisenä laitoin myös aamuisen kaurapuuron jämän tähän sekaan!

Jos haluaa välttää ruokahävikkiä, niin kannattaa opetella käyttämään jämät hyödyksi.

Korvasin siis n. puolet riisipuurosta kaurapuurolla.

Suin surminkaan tätä ei tietysti voi sanoa kauniiksi ruuaksi, mutta hyvin tuntuu maistuvan!

Reilusti kasviksia lautaselle ja eiku ääntä kohti ;D

Ja puolukka-survosta ei saa unohtaa!

Nyt tämä äiti lähtee vetämään perjantain painonhallintaryhmät ja sitten valmistaudun koko viikonlopun kestävään lasten futis turnaukseen... Eli uusia postauksia vasta ensi viikolla.

Jämätöntä viikonloppua kaikille!

Maria

Uunin jälkeen "kaunis" ruskea väri!

Ennen uunia :)