Koirattomuus ei sovi mulle!!!

Meidän pieni höpönassu karvatassu on jo tullut naisen ikään ja sijoitusnarttuna nyt oli aika lähteä katselemaan poikakaveria :)

Rinta rottingilla vein tytsyn miehelään ja tulin takaisin kotiin odottelemaan uutisia.
Kokeet osoittivat, että ensimmäinen astuminen olikin silkkaa harjoitusta, sillä ovulaatio ei ollut lähelläkään...
Niinpä odotus jatkuu vielä...

Hassua, että kahdessa vuodessa ehtii tottua ja kiintyä johonkin niin kovasti...
Ikävä on nimittäin suuri ja pari kertaa on ollut tippa linssissä, kun lapset aamulla huutavat herättämään Hallen kanssa...
Hallen homma on nimittäin ollut joka aamu herättää lapset hyppäämällä sänkyyn ja "etsimällä" lapset <3

Minä teen paljon töitä kotona, joten on ollut outoa olla täysin tyhjässä talossa päivällä.
Ja ne lenkit!
Vain pari kertaa olen saanut aikaiseksi lähteä kunnon lenkille, sillä en tiedä mitään niin tylsää kuin yksin käveleminen ;D
Onneksi työn puolesta tulee jonkun verran liikuntaa...
Sanoinkin miehelle tässä eräänä päivänä, että koiran kuuluisi olla lakisääteinen tällaisille ihmisille!

Toisaalta tämä on hyvää harjoitusta, sillä jos Hallen astutus nyt onnistuu, niin ennen joulua hää lähtee kasvattajalle mammalomalle <3
Ja siellä meneekin sitten kaksi kuukautta...

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja koittakaahan nauttia syksystä!

Maria

Sisustusongelma

Siis mulla on nyt aivan kauhea ongelma!

Armas puolisoni remontoi minulle hierontatilaa varastosta.

Kuulostaa pahalta, mutta siitä tulee hieno!

Siis, jos ratkaisen tämän kaamean ongelman ;)

Tila on neliön mallinen ja 9 neliön kokoinen eli juuri passeli hierontaan.

Pukeutumistila tulee viereiseen tilaa, johon saan naulakot ja penkin.

Mieshän siis tekee kaiken fyysisen työn eli mikä on ongelma?
No se iso seinä, joka on suoraan huoneen ovesta sisään astuttaessa silmien edessä...
Haluan siihen jonkun todella upean kuvan, joka toivottaa tervetulleeksi.

Koska kyseessä on hierontatila, niin haluan, että kuva on tarpeeksi rentouttava.
Mutta, koska haluan palvella myös miesasiakkaita, niin luulen, että vaaleanpunainen auringonlasku ei ole oikea vaihtoehto ;)

Tässä kuvia huoneesta nyt...

Tämän seinän olisi tarkoitus olla SE katseenvangitsija

Lattiassa on jo suojapaperi valmiina, tosin mies laittaakin ensin lattian valmiiksi, jotta saadaan kuvalle tarkat mitat. Lattiaan tulee vaalea parketti, joka on minusta ihana, sillä haluan mahdollisimman kodikkaan tilan :)

Tässä huone vielä toisesta kulmasta. Pienen seinän taakse tulee pukeutumistila ja naulakot sekä penkki.

Uskon, että tilasta saadaan tosi viihtyisä.
Ja pidän siitä, että sinne on oma sisäänkäynti eli asiakkaiden ei tarvitse tulla meille sisälle.
Tämä on hyvä, sillä kotona on koira ja lapset ;)

Seiniin mies laittaa vielä jotain ihme levyä (?), jotta äänet eivät kuulu ulkoa sinne niin hyvin ja levy myös poistaa varmaan vähän kaikumista.
Tuleehan sinne toki pyyhkeitä hyllyllinen (ja se seinän väri määrää tietysti pyyhkeidenkin värin...) ja matto, joten tuskin siellä kaikuu muutenkaan :)

Niin siitä seinästä...
Haluaisin siihen ehdottomasti maisemakuvan.
Olen rakastunut muutamaan kuvaan, mutta taitavat noin pienessä tilassa olla liian värikkäitä.
Huoneen katto laskee hieman tuosta, joten vaikka kuvassa seinä näyttää neliöltä, niin se ei ole valmiina sellainen. Seinän koko tulee olemaan n. 300X240cm

Ai niin! Tilasin jo hierontapöydän joka on metallihohtosuklaa-värinen!
Ihastuin esittelijällä olleeseen väriin, niin kovasti, että halusin sellaisen.
Ensin kauhistuin, että miten siihen voi yhdistää mitään maisemia, mutta itseasiassa ruskean kanssahan sopii hyvin kaikki luonnon värit ELI MAISEMAT <3

Ja sitten, kun olen saanut päätettyä kuvan, niin pitää osata päättää muiden seinien väri!!!
Huomaatteko nyt miten ISO tämä ongelma on??? ;D

Onko mielipiteitä?

Maria

Ahdistaako syksy?

Olen aina inhonnut syksyä!

Tai siis lähinnä sitä ajatusta, että illat pimenee (ja kohta päivätkin) ja ulkona ei voi enää oleskella...

Mulla on nähkääs sellainen ongelma, että minä käyn aurinkoenergialla!

Siksi tuo vararengas muuten varmaan istuu niin tiukassa, kun en käytä rasvaa vaan aurinkoenergiaa ;)

Minut saattaa hyvinkin löytää pitkän talven taitteessa tammikuussa seisomassa pihalla naama kohti aurinkoa, LATAAMASSA AKKUJA ;)

Kaikki talteen!

Kaikki nämä vuodet olen kuullut huhuttavan siitä, että myös se raitis ilma voisi piristää...

En ole uskonut!

Kuka hullu menee huvikseen ulos pimeään ja kenties jopa märkään ilmaan hankkimaan "piristystä"?

Ei ole kuulunut minun tapoihini!

Kun syksy on saapunut ja ilma pimentynyt, niin tämä tyttö on suunnannut sisätiloihin, joten liikkuminenkin on tapahtunut joko salilla tai uimahallissa.

Ei nekään tietysti huonoja vaihtoehtoja ole, mutta silti olen ollut talvisin hieman väsyneempi kuin kesäisin...

MUTTA mitä tapahtui sitten...

Siitä on kohta kaksi vuotta aikaa, kun tuo maailman ihanin labbistyttö muutti meille <3

Ensimmäisenä syksynä ei vielä ihmeemmin tarvinnut lenkkeillä, kun kaveri väsähti jo sadan metrin päässä kotiovelta, mutta sittemmin lenkitkin on vähän pidentyneet ;)

Viime syksynä Halle oli jo sen ikäinen, että lenkkeillä voi ihan niin paljon, kun jaksaa (minulta siis loppuu kunto ennen koiraa ;))!

Lenkkeiltiin koko syksy lähes säässä kuin säässä ja vuorokaudenajat vaihteili, eli välillä oli valoisaa ja välillä taas... no... ei ihan niin valoisaa!

Muutoksen olossa ja mielessä tajusin oikeastaan vasta tänä syksynä!

Ensimmästä kertaa huomaan ettei syksy ahdistanut enää!

Eikä ajatus tulevasta talvestakaan haittaa!

Huomaan koiran kanssa lenkkeilessä vuodenaikojen vaihtuvan ja ihailen muuttuvaa maisemaa.

Näen kuinka koira nauttii ulkoilusta vaikka vapaana voikin pitää vain harvemmin lenkkipolun varrella.

Mieli lepää ja olen onnellinen, että meillä on neljä vuodenaikaa!

Koiran kanssa on tietysti vielä se ylivertainen etu, että välillä lenkilla voi käydä perisuomalaiseen tyyliin "tosissaan" eli hampaat irvessä täysiä-tyylillä ja välillä voi ihan rauhassa antaa karvakorvan haistella jokaisen lyhtypylvään ja samalla itse hymyillä maailmalle ja sen kauneudelle.

Tiedä sitten onko syynä näihin muutoksiin, lisääntynyt ulkoilu, vanheneminen , tuo koiruli, vai kaikki yhdessä...<3

Kesä on ihanaa aikaa, mutta on tämä syksykin omalla tavallaan tosi jees ;)

Maria

Tiny Temptresses Hope of All Hearts

"Halle"

Hei musta tulee hieroja!

Olen monta kertaa miettinyt hieroja kouluun menemistä, mutta aina on löytynyt joku syy miksi ei ole oikea aika hypätä opiskelun maailmaan.

No, viime keväänä oli taas aika, jolloin aloin miettimään hierojan ammattitutkintoa ja kas kummaa, en keksinyt yhtään hyvää syytä lykätä sitä enää! 

Sormet syyhyten etsin sopivaa opinahjoa netistä ja vihdoin löysin Porvoon Hierojakoulun.

Monta koulua rankkautui jo alkumetreillä, kun oivalsin, että on eroa opiskelenko hierojaksi vai koulutetuksi hierojaksi ;)

Eroahan niillä on sen verran, että Koulutettu hieroja on suojattu nimike ja Valviran alainen eli sosiaali-ja terveysalan tutkinto, kun taas hierojaksi voi sanoa itseään ilman koulutustakin ;)

Niinpä olen nyt opiskelemassa Koulutetuksi hierojaksi!

Minua on aina kiehtonut ihmiskeho ja sen toiminta, joten sinänsä anatomian opiskelu on todella mielenkiintoista, mutta se latina...

Se on oikeasti ihan latinaa :D

Tai itse asiassa lihakset, luut, hermot ja nivelet on oikeastaan loogisempia latinaksi, mutta ne pitää osata myös suomeksi...

Ja kuten opettajakin sanoi, niin se ihminen, joka on suomentanut anatomiaa on ollut sienissä!

Mutta kyllä minä ne opin, sekä latinaksi, että suomeksi, piste!

Hienointa koulussa on ollut, että harjoittelu aloitettiin heti.

On ihan eri asia opetella lihasten kiinnityskohtia toisen ihmisen selkää koskemalla, kuin kirjasta.

Enkä tietysti laita hanttiin, että vuorollaan jokainen pääsee pöydälle, kun toinen harjoittelee hieromista ;)

I´m loving it!

Odottakaahan vaan, kun valmistun!

Maria

Palaisikos sitä taas tämän harrastuksen pariin?

Kesä vierähti ja syksykin jo tuli...

Olen hakenut inspiraatiota blogin kirjoittamiseen ja jahkannut sen suunnan kanssa.

Onko tämä harrastus vai työ?

Kerronko täällä omasta arjestani vai kirjoitanko vain yleisellä tasolla?

Luulen etten ehdi enkä jaksa tehdä tätä työnomaisesti

(rahaahan tästä ei saa meni aikaa kuinka paljon vain ;D)

Olen siis päättänyt kirjoitella silloin, kun siltä tuntuu ja sitä mitä milloinkin haluan!

On tämä valinnan vapaus ihanaa <3

Tulette siis jatkossa kuulemaan kyllästymiseen asti Hierojakoulusta, Yrittämisen hyvistä ja huonoista puolista, Anatomian opiskelusta, Koiraharrastuksesta, Lapsista, Lasten riidoista, Matkustamisesta, Muutoksesta, Elämäntapamuutoksesta, Personal trainerin hommista, Lapsista, Lasten riidoista, Asiakkaitteni muutoksista(nimettöminä), Ruokaohjeista, Leivontaohjeista

Ja muistinko jo mainita ne lapset ja niiden riidat ;)

Toivottavasti haluat pysyä mukana!

Terkuin

Maria

Vihdoinkin sadepäivä ;)

Kyllä nyt on hemmoteltu ihanilla keleillä!!!

Ja se on valitettavasti näkynyt kirjoittamisen vähenemisellä...

Kesä tulee varmaankin olemaan sellaista tasaisen epätasaista kirjoittelun puolella.

Mutta on minulla ollut ihan hyvä syykin tähän mediahiljaisuuteen...

Olen nimittäin ollut ULKONA!

Olen koko kevään yrittänyt asiakkailleni ehdotella ulkotreenejä ja vihdoinkin olen saanut muutaman innostumaan siitä!

Ollaan kahvakuulailtu ulkona, tehty aerobisia yhdistelmäharjoituksia ja sauvakävelty :)

Tuo kahvakuula onkin tosi hyvä väline niille, jotka haluavat kesällä tehdä lihaskuntoharjoituksia, mutta eivät halua salille.

Olen tehnyt nyt monta kahvakuulaohjelmaa asiakkaille kesälomille mukaan.

Jos lomailu tapahtuu suomen rajojen sisällä(tosin itse myönnän kerran raahanneeni kuulat Italiaan asti :D), niin kahvakuula kulkee helposti mukana vaikka auton takakontissa ja harjoituksen voi tehdä missä vain!

Toki oman kehon painollakin saa harjoiteltua, mutta oma kokemukseni on, että vähemmän liikkuneet saavat paremmin tuloksia aikaiseksi painoilla.

Osittain johtuu varmasti siitä, että kehon hallinta ei ole silloin vielä parhaimmillaan ja näin ollen liikkeisiin on vaikeampi saada tuntumaa ilman lisäpainoja.

Toisin on tietysti mäkitreenien kanssa!

Siinä ei paljon lisäpainoja tarvitse, kun reidet menevät hapoille jo ihan silkasta mäen noususta.

Moni säikähtää kuullessaan mäkitreeneistä, että "en minä jaksa mitään mäkeä kiivetä, kunto ei riitä!".

Mutta sen voi tehdä jokaisen kuntotasoon sopivaksi.

Missään ei ole sellaista sääntöä, jossa kerrotaan kuinka monta kertaa ja kuinka kovaa mäkeä täytyy rampata.

Tai edes sitä, kuinka iso sen mäen täytyy olla!

Toiselle mäki on vuoren puolikas ja toiselle se on kolme metriä pitkä loiva nousu pururadalla!

Molemmissa nousee kunto!

Tein eräälle asiakkaalleni mäkiharjoituksen, jossa yksinkertaisesti mentiin erilaisilla tekniikoilla aina mäki ylös ja jäähdytellen alas.

Mentiin askelkyykyllä, sivuttain ja takaperin jne. :)

Ei kuulemma ollut tylsää, kun vaihdeltiin tyylejä välillä!

Suosittelen!

Muutenkin suomen suvi on sen verran lyhyt, että kannattaa nauttia ulkoilusta, kun se on helppoa ja hauskaa :)

Sitten näin sadepäivinä voi hyvällä omatunnolla tehdä rästiin jääneitä paperihommia

ja suunnitella tulevia!

Syksystä onkin tulossa tosi jännä!

Kerron siitä sitten lähempänä...

Maria

Jalkahoitopäivä :)

Niin, se kesä tulee tosiaan... Ja jalat aivan järkyttävässä kunnossa!!!

En tiedä olenko ainoa, jolla jalat kuivavat varsinkin talvella aivan järkyttävästi...

Tuntuu ettei mikää rasva riitä!

Viime kesänä onneksi löysin tähän apua.

Kaverini toi minulle lahjaksi Flow-sarjan Kookos-sitruuna-kuorinta-aineen ja saman sarjan voin (hajua en muista).

Niitä sitten käytin pari kertaa ja huomasin, että iho alkoi pysymään kosteampana.

Jee, vihdoin tuote, joka auttoi!

Mutta eihän sitä nyt niin viisas voi olla, että jatkaisi sitä hyväksi havaittua juttua koko ajan, eihän?

Ja niinpä parin käytetyn purkin ja hyvinvoivien jalkojen jälkeen se unohtui taas...

Se rasvaaminen nimittäin.

Talvella on niin helppoa unohtaa jalat, kun sukat vedetään äkkiä aamulla jalkaan eikä niitä oikeastaan tarvitse edes katsella ;D

Eli taas oltiin loppukeväällä samassa tilanteessa kuin aiemminkin, jalat rutikuivat ja kantapäät... No ei niin kauniina...

Ensimmäiseen sandaalikeliin en ehtinyt tilaamaan Flow:lta rasvoja enkä kuorintaa, joten apu piti löytää lähempää. Ruokakaapista!

Laitoin jalkojen liotusveteen kookosöljyä, hunajaa, merisuolaa ja kymmenen tippaa teepuuöljyä.

Ja uskomatonta, mutta totta, tulos oli aivan mahtava.

Jalat olivat vielä seuraavana päivänä aivan sileät (toki siis höyläsin kovettumat ja raspilla tasoitin).

Tänään oli taas päivällä hieman ylimääräistä aikaa töiden lomassa ja päätin hyödyntää sen jalkojen parhaaksi.

Tein taas tuolla aiemmalla ohjeella liotusveden ja odotellessani hieroin sitä samaa tököttiä myös kuiville säärille. 

Kyllä tuli taas hyvä ja raikas olo jaloille.

En minä ihan pelkkiin omiin aineisiin luota, vaan tilasin suoraan Flow:lta kesäksi myös ne ihanat kuorinnat ja voit :), mutta ensiapuna tämä oli hyvä homma!

Toivotaan nyt vaan lämpimiä kelejä, jotta saa niitä sandaaleita käyttää!

Maria